Siirry pääsisältöön

"Et voi myydä sieluasi mutta voit myydä tietoisuutesi siitä. Et voi nähdä sieluasi etkä tuntea sitä, niin kauan kuin näet jonkin muun sitä arvokkaampana."-IOK






Tein tämän maalauksen melkein 10 vuotta sitten.
Sitä tehdessäni oivalsin, ymmärsin, että kun nöyränä, ei suorittavana, ei mitään odottavana, maalaa, sielu voi puhua minulle maalaukseni kautta.

Viime aikoina olen halunnut muuttaa vanhoja maalauksiani, piirustuksiani, lisäten niihin jotain, muuttaen niitä.
Aina uudesta ei tule mielestäni parempaa mutta kuitenkin erinlainen.
Ja prosessi on tärkein. läsnäolo, ei tulos.

Aloin muuttaa tätä "sieluni kuvaa". Toistaiseksi hän on tällainen.
Ihan en ole vielä tyytyväinen.
Tyttö on "liian siisti".





Viime perjantaina minua filmattiin "Pisara"-ohjelmaan.
He, ohjaaja ja kuvaaja, halusivat, että maalaisin jotain.
Maalasin häntä (alempi kuva) ja tuota kohtausta tehtiin ainakin 1 tunti.
Pilkku kävi välillä kurkkailemassa.

En tiennyt aiemmin, mikä tuo ohjelma oikein on.
Enhän koskaan päivällä katso telkkaria.

Ohjelmassa vierailee aina eri henkilö.
Hän lukee lempikohtansa Raamatusta ja kertoilee, miksi juuri nuo sanat jne.
 Jokainen ohjelma on henkilönsä itsensä näköinen.
Ohjelma kestää noin 3-5 min ja sen tekeminen vei meillä yli 2 tuntia.

Mun Pisara tulee ulos ykköseltä la 7.12 klo 11 kait ja uusintana maanantaina päivällä.
Lisäksi sitä voi katsella yle areenalta vuoden verran.

Oli hirmu mielenkiintoinen juttu.
Tosin olen hieman jäykkänä, koska harvoin olen kameran kanssa suhteissa.
En halunnut ennalta suunnitella, mitä puhun, ajattelin, että kyllä ne oikeat sanat tulevat, vaikka sit takerrellen..





Hän on hieman kesken.
Tykkään jo hänestä.

Kommentit

Jael sanoi…
Upeita kuvia taas ja näkee miten olet kehittynyt. Toivottavasti tuo ohjelma näkyy myös Suomen ulkopuolella...
sylvi sanoi…
Kaunis.
Saa nähdä näekö täällä ruotsissa , kun ei kaikkia näytetä tänne..
arleena sanoi…
Sinullahan oli mukava tehtävä, kun pääsit Pisaraan. Olen katsellut niitä vaihtelevasti.
Yritän muistaa tuon 7.12 tai sitten käyn Areenassa.
Tyttö, jota muutit on yläkuvassa ehkä
tummana tunteikkaampi.
Kiiris sanoi…
Minäkin tykkään hänestä. Hänestä huokuu rauha. Katson Pisaran!
Ihanaa...mielestäni Pisara ohjelma on tullu joskus illallakin. Yritän muistaa katsoa tuon...tai sitten areenasta...:)
Kaunis tyttö. Ei enää niin surullinen, kuin tummassa kuvassa.
Mukavaa vloppuviikkoa sinulle♥
sanna sanoi…
Mä jo katsoin, että onpas erinäköinen työ, mutta se onkin kymmenen vuoden takaa.:)
Onko tuossa uudessa joutsen takana, tai pikemminkin tytön yläpuolella? Tykkään siitä!
Tuossa alimmassa tytössä on jotain herkkää, vahvaa ja kaunista.

Jos ohjelmaa kuvattiin pari tuntia, ja sen lopullinen kesto on viitisen minuuttia, tekijät varmasti osaavat leikata sen sellaiseksi, ettei kameraan tottumattomatkaan näytä jäykiltä. "Sinun Pisarasi" on varmasti hyvä ja kiinnostava!
Jael:
♥ kiitos.
Mutta tuo ohjelma näkyy vuoden yle areenalla, eli voit kesällä, jos muistat, tsekata sen halutessasi.
halit!!

Sylvi:
Niin, jännä nähdä.
kerro näitkö?
halit sullekin.

arleena:
olet oikeassa tai olen samaa mieltä kanssasi..
haluankin vielä muuttaa tyttöä..
Sinulla on hyvä ja taiteellinen silmä =)

Kiiris:
Kiitos Kiiris =)
Jännittää

irmastiina:
Sinulle myös ihanaa viikonloppua.
hauska kun meidän viikonloput alkavat jo ainakin torstaina =)

sanna:
kiitos Sanna ♥
Kuje sanoi…
Näin tuon ohjelman ja sitä kautta löysin tänne. Onko töitäsi esillä jossain mistä niitä voisi hankkia jos haluaisi omaan kotiin? Ihastuin.
Kuje sanoi…
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !