Siirry pääsisältöön

istua sisällä lämpimässä, katsoa ikkunasta, kun tuuli riepoo puita




Tein alkuperäisen "oman kuvan " muutama vuosi sitten.
Hän oli kehyksissä värittömänä, mutta voimaannuttamana.
Pidän tuosta liikkeestä..

Olen tehnyt hänestä monta versiota, kolme.
Tämä on kolmas. Tein sen perjantaina.
Aluksi ajattekin tehdä hänestä enkelin..

Laitoin kehyksiin (50x70cm, noin)










Tänään piirtelin monta tuntia tyttäreni kanssa.

En tiedä, mistä tämä hahmo sai alkunsa.
Jotenkin hassu, omalla tavallaan kiva.
Joku tarina heillä on kerrottavanaan.

Jotain kuninkaalista tai ylevää  =)










Kommentit

joo, sisällä kivaa joskus, vaikka kirjan parissa.
Jael sanoi…
Ihana tanssiva tyttö:) Kiva juttu tuo että tyttärelläsi ja sinulla on sama harrastus ja taito:)
Harakka sanoi…
Kiva on ollakin sisällä lämpöisessä, kun ulkona tuuli puhaltaa niin tuimana!
Laita joskus tyttäresikin maalauksia tänne!
Leena Lumi sanoi…
Ah, pidän tuosta viimeisestä!

Hanne, löysin nyt korttilaatikostani yhden tosi kauniin tyttökuvasi, just kuin meidän Meri: Pitkät tummat hiukset, keskellä päätä jakaus ja MERIN SILMÄTKIN...Onko vinkkiä, mistä jutusta sen kuvan löydän? Tytöllä vaalea kaunis, avarakaulainen puku ja punertava tausta...

Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle ♥
arleena sanoi…
Sinulla on, kuten taiteilijoilla on, hieno oma tyyli. Siitä tunnistaa taiteilijan, vaikka ei nimeä näkyisi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !