Siirry pääsisältöön

"Elämä ilman rakkautta on merkityksetön. Rakkaudella ei ole nimiä eikä määritelmiä. Se on mitä on, puhdasta ja yksinkertaista."-Shams





Hänkin on mukana.
Pikkutaulu n 20x30 cm
Tykkään hänestä ja iloisista teipeistä.







Tein "posterisaation" edellisestä.
Mitähän tuo sana tarkoittaa?
Mutta useasta kuvastani olen tehnyt niitä, eli muokannut Picasassa. Tykkään !





Katselin äsken kolmiosaisen minisarjan "Sodan sukupolvet", kakkososan.

Jäin tai jouduin johonkin vahvaan tunnetilaan.
En halua tuomita, arvostella tai vihata ihmisiä, jotka oikeasti ovat sodan uhreja, sodan runtelemia ihmishirviöitä, pettureita, tappajia..

Olosuhteet, joukkohysteria voivat muuttaa rajusti meitä.  Unohdamme ja kadotamme inhimmillisyytemme.

Sitä tapahtuu kaikkialla, isosti ja pienesti.
Moni meistä on mukana, huomaamattaan.
Ei tarvitse matkustaa Syyriaan asti.

Kuinka, kaiken tämän pahan, negatiivisuuden keskellä me voisimme säilyttää inhimmillisyytemme, joka on hauras.
Kuinka minä tässä hetkessä, täällä, voisin olla osana jotain, vaikkakin hyvin pientä hyvää,
auttaa, jakaa valoa ja rakkautta.

Yksin, ilman yhteyttä en siihen kykene.
Kun ymmärrän ja oivallan kuka minä oikeasti olen, voin pienesti lisätä sitä valoa, jota virtaa maailmaamme meidän ihmisten kautta.
Rakkautta, joka laajenee!


"Mitä tahansa elämässä tapahtuu, huolimatta siitä kuinka huolestuttavilta asiat vaikuttavat, älä astu epätoivon läheisyyteen.
Jopa silloin, kun kaikki ovat pysyvät kiinni, Jumala avaa uuden polun vain sinua varten.
Ole kiitollinen!"- "Rakkauden aikakirja" Shamsin sääntö.

Kommentit

Tämän päivä TS:ssä oli kirjoitus, että meidänkin kotikaupunki ottaa vastaa sodan uhreja Syyriasta.
Irmastiina:
Niin minäkin luin ♥ Hienoa.
Minun Uuusikaupunkini yrittää vain keksiä miljoonavähennyksiä..
Voi hyvin =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin