Siirry pääsisältöön
Mestari Echartilla oli hyvin radikaali ajatus koko henkisyydestä.
Hänen mukaansa mitään henkistä matkaa ei ole olemassakaan.

Jos jokin matka olisi olemassa, se olisi vajaan senttimetrin mittainen, vaikkakin monen kilometrin syvyinen. Se olisi luiskahtamista henkilön syvemmän luonnon ja olemassaolon rytmiin. Ajatukseen sisältyvä viisaus on todella lohdullinen. Ihmisen ei tarvitse mennä itsensä ulkopuolelle päästäkseen yhteyteen omaan sieluunsa ja henkisen maailman arvoituksen kanssa. Ikuisuus on läsnä-ihmisen sisimmässä.

Ikuisuus ei ole missään muualla; se ei ole jossain kaukaisuudessa.
Mikään ei ole yhtä lähellä kuin ikuisuus.-Anam Cara, kelttiläistä viisautta.

"Tuttu ylipäänsä ei ole tunnettua, koska se on tuttua"-Hegel

Ihminen turtuu usein tuttuihin asioihin, ihmisiin.
Ihminen haluaa vaihtelua.
Ihmisen ja maiseman arvaamattomuus ja arvoituksellisuus laimenevat ulkoisen, tutun mielikuvan valossa. Tuttua on vain julkisivu.
Tuttuus voi merkitä hidasta kuolemaa ollessaan jatkuvaa rutiinia, joka ei tarjoa uusia haasteita eikä minkäänlaista ravintoa elämään.
"Tunnen hänet niin hyvin, ettei minulla ole aavistustakaan siitä, kuka hän todella on"- Gabriel Garcia marquez vaimostaan.

Ihmiset eivät ole heränneet siihen, että kaikki on jo hänen sisällään.
He etsivät kiihkeästi lohdutusta, vaihtelua, ratkaisua itsensä ulkopuolelta.
Kun ihminen pysähtyy, hiljenee ja kuuntelee hiljaisuutta, tyhjyyttä, jonka takan on ääni, valo, rikkaus....he lopulta ymmärtävät , että ulkopäin etsiminen, projisointi, on turhaa...
Ei ole helppoa pysähtyä...ei ole helppoa kuulla se ääni, joka on vaisu kuiskaus verrattuna egon voimalliseen huutoon...Mutta se on siellä!
Läsnäolo tässä ja nyt avaa korvasi kuulemaan, silmäsi näkemään, ihosi tuntemaan ja hajuaistisi reagoimaan niin moneen ihanaa tuoksuun...

"Näitä olen elämässäni rakastanut
asioita, joita maistoin
katselin,
haistoin,kuulin,
kosketin."-A.D.Mello

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !