Siirry pääsisältöön

tervetuloa koulun alkaminen...




syksyn aavistus hiipii
värisyttää selkääni

tuuli tanssittaa oksia ja
lehtiä, jotka ovat vielä vihreitä

poimin mustikoita omasta pihastani
kirsikkapuuni kasvaa vinoon

soitat pitkästä aikaa
pianon pehmeät sävelet leijailevat pihalle
haapa, jonka alla luen,
kuuntelee





Ihmeellinen, ihana päivä.
Sain niin paljon rakkaudellisia palautteita tänään ja eilenkin.

Törmäsin kolmeen oppilaaseni tänään kaupassa, kadulla ja rannassa, eilen pururadalla.
Ilahtuneena he kertoivat, kuinka ihanaa ja antavaa opetukseni on ollut.
Eniten ilahdutti lukion toisen vuoden oppilas, poika, joka kyseli kuulumisiani ja että opetanko vielä vanhoja tansseja,että hän on siellä.
Oli niin iloinen kuullessaan, että vielä minä opetan.
Hän oli ihan kauhea yläasteella!

Minusta tuntuu niin hyvältä, että olen osannut olla heille läheinen, osannut antaa jotain koulun opetusta suurempaa..
Pyydän itselleni aamulla, ennen koulua, rakkautta ja viisautta, että osaisin nöyrästi, ymmärtäen kohdata oppilaani ja kolleegani ja että näkisin laajasti tämän kaikkeuden, jossa osana olemme.

Olen jotenkin tänä vuonna ollut ahdistunut kouluni alkamisen lähestymisestä.
Pelännyt jaksamistani olla luova, läsnä, ymmärtäväinen, uutta antava jne..jne..

Minulle annettiin viesti tuolta jostain, josta ei kännyllä tai törmäämisellä se onnistu.
Ahdistukseni ja pelkoni ovat haihtuneet ja oikeastaan odotan innolla kouluni alkamista.
Aion uutena viedä lukiolaisille, paljain jaloin kävelyä, kuunnellen äitimaata ja omia varpaitaan.



Sain sähköpostin kautta vaikuttavan ihanan, koskettavan kauniin viestin eräältä lukijaltani, joka ei ole koskaan jättänyt minulle kommentteja postauksiini.

Kiitos sinulle vielä kerran.
Niin paljon rakkautta oli sinun viestissäsi.

Elämä on täynnä ihmeitä.
Joskus emme näe niitä, jos ryntäämme vauhdilla kilpaa ajan kanssa.



Kommentit

Hallatar sanoi…
Ei ole mikään ihme, että oppilaasi ilahtuvat saadessaan pitää sinut luonaan. =)

Me lukijatkin ilahdumme aina siun postauksistasi ja kommenteistasi.
Olet sellainen pirteä tuulahdus. =)
Leena Lumi sanoi…
Sinä jos kuka olet luova, läsnä ja ymmärtäväinen!

Voi kun meidän lukion opet olisi olleet tuollaisia kuin sinä...
Jael sanoi…
Oli varmaankin mukavaa kuulla noin mieluisaa palautetta oppilailtasi,ja ihanaa,että kouluun paluu ei nyt tunnu ahdistavalta:-)
Minäkin mielelläni olisin oppilaasi;D
sylvi sanoi…
sinä olet hyvä opettaja. Annat itsesi , ja osaat ottaa vastaa. Olen huomannut sen täällä:)
Kyllä se ilahduttaa kun tapaa oppilaita ja saa hyvää palautetta.
Onnea ja siunausta alkavalle lukukaudelle!
arleena sanoi…
Niin nostalginen kuva heinäpellolta ja rauhoittava vesikuva. Tekstisi oli minuakin rauhoittava. Runosi sipaisi mieltäni paljon.
Huomaan, että olet varma, levännyt ja tyyni. On ihana aloittaa koulutyö taas, se välittyy sanoistasi.
Ari sanoi…
Mukavaa kun vanhat oppilaat muistavat. Siitä tietää tehneensä hyvää työtä!
Una:
Voi kiitos Una..

leena Lumi:

Kiitos sinulle myös Leena..

Yaelian:
Aina hyvä, positiivinen palaute tuntuu mukavalta.Se antaa voimia ja halua jatkaa, yrittää vielä..
Yritän jakaa sellaista, mitä olen itse löytänyt ja pidän arvokkaana elämässä, uskon, että se sopii monelle..

Sylvi: Kiitos.
Sitä siunausta ja onnea tarvitaan..

arleena:
totta, olen levännyt, toipunut edellisen vuoden kuvioista ja valmiina uuteen lukuvuoteeen..
Kiitos sinulle sanoistasi, halaus!

Ari:
Oikeastaan sitä positiivista palautetta ei saa kovin useinkaan..
Jotenkin yllätyin näiden kahden päivän kiitoksista, joku juttu se oli =)
Maria sanoi…
lapsen ja nuoren kohtaamisesta saa- jos on onni ollut se "ansaita"-parhaimman ja sydäntä lämmittävimmän kannustuksen sekä kiitoksen.Uskon että sinä olet aikuinen ,jota ei koskaan unohda ja joka kulkee ajatuksissa lämpimänä muistona mielessä.Onnelliset nuoret joita ohjaat!
Kivoja kuvia ja hienoa kun oppilas kaipaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin