Siirry pääsisältöön

uudet ikkunat myös sisälleni...



Vempula kissa tyytyväisenä vanhalla ikkunalaudalla.
Hän ja Lötjönen sujahtivat aina pikkuikkunasta sisään-ulos.





Vanhan ikkuna ikkunapuitteet estivät näkemisen pihalle.





Uusi ikkuna laajensi keittiötä, valoa tulvii ja näkymä pihalle rauhoittaa,
keittiön pöydän ääressä istuessa.





Vanha olohuoneen ikkuna.
Samat pikkuikkunat kissoille..






Uusi iso ikkuna. Tuntuu kuin luonto olisi osa huonetta.
Istun sohvalla ja vain tuijotan ulos. Rauhoitun, vaivun itseeni.






Kissat ihmettelivat uutta ikkunaa.
Eivät kuitenkaan pyrkineet siitä ulos, ymmärsivät.
Toivon, että linnut eivät lentäisi ikkunaan päin.

Olen niin iloinen ikkunoistani.
Valo hellii minua.
Nyt haluan suurentaa omia ikkunoitani sisimmässäni, jotta valo ja rakkaus virtaisi ulos jaettavaksi eteenpän. Siellä meidän kaikkien sisimmässähän se kirkkaus asuu, Kristuksen valo.

Sisustin olohuoneeni uuteen malliin.
Siirsin pianoni toiselle seinälle.
Keskityin nostamiseen, yksin.
Nyt on selkäni jymähtänyt, tulehtunut tai jotain. Luulin olevani niin vahva ja osaavani nostaa oikein.
Ehkä selkäni kertoo minulle jotain.

Istahdan sohvalle selkäni kanssa ja vain tuijotan ulos ja olen kiitollinen.

Kommentit

Jael sanoi…
Hienot uudet ikkunat,ja tuo olohuoneen lattialle asti menevän ikkunan näkymä on hieno:sullahan on kuin metsään astuisi...
Toivottavasti selkä ei nyt mennyt pahemmmin....
Mukavaa viikonloppua Hanne!
arleena sanoi…
Todella onnistunut muutos. Ikkunat ikäänkuin avautuvat luontoon. Olohuoneen ikkunanäkymästä tuli iso maalaus olohuoneeseen. Hieno.
Mäntylän Mummi sanoi…
OOh! Onpa upea uusi olohuoneen ikkuna ja mikä näkymä... Siinä sielu lepää :)
sylvi sanoi…
Onnistuneen muutoksen valon saamiseksi olet tenyt.
Kaunis luonto tuli sisälle.
Sinusta heijastuu jo nyt valoa ympäristöösi. Kiitos!

Toivottavasti selkäsi kesti ponnistuksesi ja levon jälkeen tuntuu taas hyvältä.
Runsasta siunausta sinulle!
Sooloilija sanoi…
Sait olohuoneeseen valtavan uuden taulun! Hieno! Myös keittiönikkunat. Valoa ja maisemaa oikein tulvii sisään!
Sooloilija sanoi…
Ps. selkä kertoo sinulle paljonkin. Minullekin selkäni on jo 8 viikon ajan kertonut paljonkin.. Kivusta, särystä ja muustakin salatusta elämästä mitä selkä itsekseen elää, sillä se päättää itse milloin se on kunnossa ja milloin se jämähtää.
Yksinäinen susi sanoi…
Onpas kauniit uudet ikkunat.

Suosittelen että jos pelkäät lintujen törmäävän niihin, niin askartelet mustasta kartongista haukan kuvat ja laitat ne naruista roikkumaan ikkunalle. En tiedä toimiiko, mutta kannattaa kokeilla, mikäli ainakin ne linnut todella siihen alkavat törmäillä. Vinkki taisi lukea jossain lehdessä aikoinaan.

Itse erityisesti rakastan tuota isoa ikkunaa. Todella ihana paikka sille. Luonto ihan vieressä... Elävämpänä kuin taulut...
Rita A sanoi…
Kiva postaus. Olen aina pitänyt ikkunoista. Nautin noista kuvista.
Yelian:
Selkä on aika kipeä..
Mutta istunpahan paikoillani ja naution metsän maisemasta..

arleena:
Mielenkiintoista nähdä koko kirjo, syksystä latveen ja kevääseen..
olen hirmu tyytyväinen muutokseen..=)

Aila:
Ihan oikeassa olet aila. Sielu todella lepää..

Sylvi:
Vieläkin tuntuu kuin luonto ois sisällä tai minä ulkona..=)
Selkä on kipeä..

Sooloilija:
luulin pystyväni nostaa ja työntää pianoa, kuten olen tehnyt ennenkin mutta nyt selkäni oli toista mieltä.
menen tänään lääkäriin..

Yksinäinen susi..
itsekin mietin jotain tuohon suuntaan..
jos yksikin tömäys kuuluu tai näkyy, teen jotain..
=)

Rita: minullekin ikkunat ovat tärkeitä..
Ari sanoi…
Upeat ikkunat, valoa elämään! Tuo oli hyvä remontti!
Nana sanoi…
Kaunis on iso ikkunasi ja näkymäsi luontoon! Minäkin katselen pian erilaista maisemaa...
Johanna sanoi…
Ihana iso ikkuna!!! Metsäikkuna!
Voi selkääsi...varmaan jo parempi, menen lukemaan uudempia postejasi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin