Siirry pääsisältöön

kivet hengittävät samaan rytmiin..




Tarina elää..

Kävelen veden päällä
sininen tuuli ympäröi minut
kissat seuraavat

tämä uni on kevyt
niin kevyt
että
kivet osaavat lentää






sinulle lähetän kivisen sydämeni
sen, joka osaa lentää
ja sen,
joka hengittää lämpimästi
antaen sinulle voimaa
että jaksat kantaa koko maailmaasi

Kommentit

arleena sanoi…
Kaunis unen runo.
sylvi sanoi…
Olipa hauska tarina kuvitettuna kauniisti.
Hyvää viikonloppua sinulle hanne!
Voi ihana, niin kaunis, keveä ja rakkauttakin täynnä. Levollista kaunista viikonloppua, hyvää oloa sinulle!
Harakka sanoi…
Niin tosi kaunis ja runokin vielä!
Rakkautta täynnä koko kuva ja runo, niin kevyttä, niin hempeää ja ilmavaa!
hanne sanoi…
arleena:
kiitos sinulle..
ihanaa lauantaita sinulle..

sylvi:
Sinulle samoin myös hyvää viikonloppua..

Valokin värsyjä:
Kiitos sinulle...
Ihanaa viikonloppua myös sinulle..

Harakka:
Sinulle kiitos harakka..
Kuva kiehtoo minua,
haluan katsella sitä..
Ihanaa viikonloppua!
Piri sanoi…
Aitoa välittämistä niin maalauksessasi kuin tekstissäsikin.
tinttarus sanoi…
Kiitos Hanne!
Kaunista. KOskettavaa katseltavaa ja luettavaa.
Käväisehän Riihipirtillä, siellä odottaa sinua vaaleanpunainen plakaatti, jonka haluan juuri sinulle ojentaa. Koska olet juuri se, mikä olet!
Iloa viikonloppuusi!
Maria sanoi…
Tämä oli kuin perhosensiipi.Kaunista .Kiitos Hanne.Otan vastaa mielelläni.
hanne sanoi…
Piri:
kiitos sinulle kovin, Piri!

tinttarus:
Sinulle myös ihanaa viikonloppua eli sunnuntain pyhää rauhaa jakauneutta..
käynpä kurkistamassa..=)

Maria:
Ole hyvä Maria..
kiitos sanopistasi=9

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !