Siirry pääsisältöön

"Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua"

"Nähdä maailma hiekanjyvässä
ja taivas kedon kukassa
pidellä äärettömyyttä kämmenellään
ja ikuisuutta hetkessä"-W.Blake






"Sielu-mikä se on
ellei avara taivas,
jolla linnut liitelevät
ja syvällä sisimmässä
kotiinpaluun tuulet."-R.M.Rilke






Lohduttava syksyinen sade huuhtelee maailmaa.
Koko päivän harmaudessa loistaa hienoinen,
herkkä valo, jota ei voi olla huomaamatta.
Kissat viihtyvät sisällä.

Valmistaudun ensimmäiseen, tämän syksyiseen joogan ohjaukseeni.
Pieni, kevyt jännitys, positiivinen, läsnäoleva.

Toivon, että onnistuisin pysähdyttämään,
kiireiset ihmiset hetkeksi hiljaisuuteen,
oman itsensä luokse, omaan hengitykseensä,
omaan unohtuneeseen rytmiin, joka on yhteinen maailmankaikkeuden kanssa.

Pyydän siihen apua.

Kommentit

♥ Hannele sanoi…
kiireiset ihmiset voivat vaain itse pysähtyä..
Yaelian sanoi…
Jooga on ihanaa;siinä voi pysähtyä ja unohtaa kaiken ympärillä olevan.Varmaankin saat oppilaasi siihen mukaan.
Kuvasi ovat kauniit ja kauniin väriset,niissä näkyy kaunis valo:-)
Harakka sanoi…
Toivon, että mahdollisiman moni ihminen pystyy pysähtymään hetkeksi kuuntelemaan vaikka itseään.ja muitaki rakkaitaan!
arleena sanoi…
Rauhoittavat värit maalauksissasi. Seesteisiä.
Leena Lumi sanoi…
Ihmeellistä, mistä löysit tuon Rainer Maria Rilken säkeistön...
hanne sanoi…
Hannele:
Niin, totta,
muuta joskus heille voi kuiskata..=)

Yealian:
Kiitoos sinulle..
miulle jooga on hyvin tärkeä jutska..

harakka:
olet niin oikeassa Harakka..Aina ei tarvita mitään menetelmiä pysähtymiseen, joskus niistä on hyötyä..

arleena:
Kiitos arleena =)

leena Lumi:
Löysin tuon pätkän kirjasta:"kehon ja mielen joogaa"-Donna Farhi

Tykkäsin!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !