Siirry pääsisältöön

aurinko lämmittää kipuja pois...



Kiitos teille rakkaat blogiystävät taas kerran empatiastanne, tuestanne, sanoistanne.
Sähköisen viestimen kauttakin tunteet ja halaukset lämmittävät.


Sunnuntaina jouduin kohtaamaan pelottavan, järkyttävän jutun, joka onneksi ei johtanut kenenkään henkilön fyysiseen loukkaantumiseen.
Isoja syytöksiä tulossa, toivottavasti lieventävät asiat vaikuttaisivat päätöksiin.

Olen ollut tämän viikon sairaslomalla.
Hoidan vanhemman tyttäreni koiraa.
Lenkkeilemme monta tuntia metsässä, rämmimme umpihangessa.



Joka ilta rukoilen , siunaan lapsiani, läheisiäni, ihmisiä maailmassa.
Ehkä en ymmärrä Hänen suunnitelmiaan...

Mieleeni tuli tarina auringosta ja myrskytuulesta.
Myrskytuuli halusi kilpailla auringon kanssa, kumpi on vahvempi.

Tiellä kulki vanha, vanha mummo, rääsyinen takki päällään.
Myrskytuuli ehdotti, että kumpi saa mummolta riisuttua takin, on vahvempi.
Aurinko suostui mukaan.
Myrskytuuli kokosi kaikki voimansa ja alkoi riuhtoa mummolta rääsyistä takkiaan pois. Mitä enemmän myrsky puhalsi ja rieppoi, sitä enemmän mummo piti kiinni takistaan ja käpristyi pieneksi. Ei onnistunut myrskytuulen saada mummolta takkiaan.
Auringon vuoro. Aurinko aloitti lempeällä lämmöllään lämmittää mummoa ja pian mummo riisui takkinsa ja avasi puseronsakin.

Minä kaipaan aurinkoa, en myrkytuulia!

Kommentit

lumiomena sanoi…
Voi, Hanne. Olen ollut vähän huonosti blogimaailmassa, tai vieraillut vähemmän muiden blogeissa, joten minulta meni ohi aiemmat päivityksesi. Mitä hyvänsä onkin tapahtunut, toivotan voimia ja lähetän lämpimän halauksen ♥

Onneksi kevättalven valo alkaa voittaa. Lepoa ja kaikkia hyviä ajatuksia sinne!
♥ Hannele sanoi…
ilmoihin on niin vaikea vaikuttaa,
voi vain pukeutua lämpimästi
Ari sanoi…
Kuulostaa hurjalta, jaksuja!
tinttarus sanoi…
Minäkin olen ollut pois enemmän, joten vasta nyt luin ja näin tummuuden ylläsi. KAikellani pyydän auringon lämmöllään poistavan kipuilun aiheen. Olet oikeassa, myrskytuulesta ei aina ole apua. Se riepottaa ja riipii, mutta silloin käpertyy sisäänpäin.
Olet tämän päivän aikana viipynyt ajatuksissani. Suljin kortin kuoreen ja mietin, miksi juuri sen kortin sanat toivat sinut mieleeni. Saatan nyt ymmärtää. Se saapuilee luoksesi kunhan postilaatikkoon saan...
Emme aina voi mitenkään ymmärtää Hänen suunnitelmiaan osallemme. Siihen ei ihmisen viisaus riitä. Luottamus auttaa antamaan asioille aikanaan perspektiiviä. Luota siis, että kaikella on tarkoitus ja kakki järjestyy lopulta niin kuin hyväksi on. Meitä horjutetaan kovillakin tuulilla, muttei silti kaadeta tieten tahtoen kumoon, vaikka joskus siltä tuntuu.
JAksamishalauksen lähetän luoksesi! Muistan sinua.
Seppo Salminen sanoi…
Mukava kuulla kuitenkin sinusta nyt näin uudella postauksella.
Edellinen oli vähän huolesttuttava.

Kaikilla tulee välillä tummempia aikoja, mutta kyllä ne siitä aina menee ohi.
Minä en oikein osaa maalata, niin lähden luontoon kuvaamaan. Yksikin onnistunut kuva piristää mieltä.
*itKuPiLLi* sanoi…
Välillä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Mulle tuli mieleeni tämä tarina:

Vanha kiinalainen talonpoika omisti vain yhden hevosen, joka oli koko hänen omaisuutensa. Eräänä päivänä hevonen hävisi."Mikä epäonni!" sanoivat naapurit. Vanha talonpoika vastasi vain:"Mistä te sen tiedätte."

Pari päivää myöhemmin hevonen palasi ja toi mukanaan neljä villihevosta. "Sinulla on onnea!" sanoivat naapurit. Vanhus kohautti olkapäitään ja vastasi:"Mistä te sen tiedätte."

Talonpojan nuorin poika halusi kesyttää villihevoset. Hän putosi hevosen selästä ja katkaisi jalkansa." Mikä epäonni!" sanoivat naapurit. Isä vastasi:"Mistä te sen tiedätte."

Pian tämän jälkeen syttyi sota. Kaikki maan nuoret kutsuttiin armeijaan lukuun ottamatta sitä poikaa, jonka jalka oli kipsissä."Sinulla on onnea!" sanoivat naapurit. Talonpoika vastasi:"Mistä te sen tiedätte."
Lastu sanoi…
"Aurinko lämmittää kipuja pois."

Paljon auringonvoimaa ja -lämpöä toivotan.
Yaelian sanoi…
Hanne,sinulla on taas ollut vaikeaa ja yritän lähettää sinulle hieman aurinkoa täältä, Onneksi sinulla on koiraystävä seurana tämän viikon. Ja toivottavasti kaikki järjestyy,pidän peukkuja.Halein.
Seija sanoi…
Voi Sinnuu...
Itkupillin sanoihin yhtyen!
KAIKELLA on tarkoituksensa!
Tälläkin...

Voi viedä pitkänkin aikaa, ennenkuin sen ymmärtää, jos vasta seuraavassa elämässä...

Ketään ei pidä neuvoa, mutta olisiko viesti kenties: Hiljennä vauhtia! Ja kuuntele, mitä muilla on sinulle kerrottavaa...

Anteeksi, että tämän sanoin, mutta "jokin" pyysi niin tekemään.

Kaikkea hyvää ja suloista toivon Sulle!
Leena Lumi sanoi…
Ihanaa, että lurppakorva on luonasi. Minä lupaan ilahduttaa sinua pian - tavalla tai toisella.

Jaksamista♥

(Arvaan missä mennään.)
sylvi sanoi…
rukoilen kanssasi Taivaan Isää että kääntäisi kaikki parhaaksesi, näillä siioninkanteleen sanoilla.

301 Sinun varaasi kaiken laitan

1. Sinun varaasi kaiken laitan,
täällä kestä ei mikään muu. :,:Sinun kanssasi matkaa taitan, kunnes hämärä laskeutuu. :,:

2. Sinun rakkautesi loistaa halki synkimmän pimeyden. :,:Sinä, Jeesus, voit yksin poistaa syyllisyyteni suuruuden.:,:

3. Sinun kätesi minut johtaa läpi tuskan ja kauneuden. :,:Sinun valosi yössä hohtaa, / hoidat kipuni salaisen.:,:

4. Sinun kanssasi kerran lähden, synnyn kirkkauden maailmaan. :,:Sinun rakkautesi tähden elän luonasi ainiaan.:,:

Siunausterveisin sylvi
arleena sanoi…
Nyt on jo menossa parempaan... . Huonojen asioiden jälkeen on aika parempien, sitä toivon nyt sinulle.
trina sanoi…
Lohdullinen tuo tarina auringosta ja myrskytuulesta. Toivon auringon kaltaista lempeää valoa ja lämpöä sinun ja läheistesi elämään.
Metsätonttu sanoi…
Otahan iisisti...

Minulla tallella samainen Aapiskirja, missä tuo tarina. Se kirja ei mahtanut sinulla enää olla.
Harakka sanoi…
Voi Hanne, suuri voimahalaus sulle!
Elämä riepoo joskus meitä sinne tänne ja aina ei ymmärretä, mitä Taivaan Isä kaikella tarkoittaa..
Mutta kaikki järjestyy, usko pois!
Harakka sanoi…
yvää viikonloppua sulle ja Ystävänpäivääkin 14.02

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …