Siirry pääsisältöön

mysteeri taiteessa on valo..

Mysteeri on valo, löytöjen siemen.
Emme voi ymmärtää sitä järjellä. Emme voi nähdä, kuulla tai koskea sitä.





Jollain tavoin olemme tietoisia siitä. Se vaikuttaa meihin.


"Kun odotamme tiettyä tulosta, voi tapahtua vain kaksi asiaa:
joko löydämme sen, mitä olemme etsimässä, tai emme löydä.
Kävi kummin tahansa, olemme sokeita muille mahdollisuuksille, koska keskitymme siihen pelkästään, mitä odotamme.

Älä odota mitään, älä elämässä, äläkä taiteessa.
Avaudu löytämisen mahdollisuudelle.
Nauti mysteeristä.
Kaikki hyvät jutut ovat piilossa pimeissä nurkissa.
Sieltä elämä saa voimansa."-Zen ja luovuus.





Annoin tänään grafiittikynäni kulkea vapaasti paperilla.
En odottanut mitään, suihkutin hennosti vettä, hieman kuivasin ja hän syntyi...

Kommentit

Ari sanoi…
Tuossa piirroksessa on luonnetta!

ja mielenkiintoinen ajatus "Kaikki hyvät jutut ovat piilossa pimeissä nurkissa. Sieltä elämä saa voimansa." -Zen ja luovuus.
Yaelian sanoi…
Miten ihana kuva syntyi ilman odotuksia.Kaunis!
♥ Hannele sanoi…
Valo on hyvin jännää, sen eri sävyihin ei koskaan kyllästy. Ryttären silmä on hyvä näkeen valon vivahdukset.
Hannele sanoi…
..tyttäreni silmät on hyvä näkeen valon vivahdukset.
arleena sanoi…
Kiitos kuvista ja sanoista.
Rita sanoi…
Tämä tekstisi sopii todella hyvin yhteen lukemani Matka yli ymmärryksen - teoksen kanssa ! Avaudu ja nauti niin näet ja koet paremmin. Niin se on :)
Seppo Salminen sanoi…
Tuo on minusta ehkä parhaita ajatuksia tai elämänohjeita, ettei odota mitään.
Silloin vapautuu monista pettymyksistä ja vapautuu runsaasti energiaa omille ajatuksille ja tekemisille.

Tuo kuva on hieno. Siinä on vähän surua ja myös toivoa.
Lastu sanoi…
Kuvan tytön sydämen sykkeen voi kuulla, tuntea hänen silmiensä kautta.
tinttarus sanoi…
Herkkä neito piirtyi. KAunis hauraalla tavalla.
JOskus kun ei etsi, löytää jotain parempaa, kuin mitä ikinä olisi keksinyt edes lähteä etsimään tai tavoittelemaan.
Itse olen elänyt todeksi useassa sen totuuden, että kiusaus tai koettelemus, murhe ja taakka kääntyy ajallaan siunaukseksi. Hyväksi. Paremmaksi. Lujasti luotan siihen, että niin hyvissä käsissä olemme. Sen viisauden edessä olemme hyvin pieniä.

Ajattelen sinua paljon.

Kirkkaan kuulakkaita talvilomapäiviä!
Yaelian sanoi…
Sinulle on jotain blogissani Hanne!
Ari.
kiitos sinulle...
Valo löytää uudet ihanuudet..

Yaelian:
Kiitos sinulle...jatkoin häntä tänään ..

Hannele:
Joillakin on ihmeellinen näkö, näkevät enemmän, jotkut kuulevat enemmän..
ihania lahjoja..


arleena:
ole hyvä arleena,
kiitos että pidit=)

Rita:
tilasin kirjastostamme tuon kirjan, olen kolmas listalla...ehkä tulee kakisi tai kolme kirjaa??

Seppo Salminen:

Olen kanssasi aivan samaa mieltä..
ei odotuksia, ei tehdä kuvia toisista, otetaan vastaan nöyränä, aitoina..

Lastu:
Voi ihanaa,
olet niin herkkä ja läsnä!

tinttarus:
kiitos, että olen ajatuksissasi..

Joskus luottamus meinaa pettää...
Silti se on siellä..
Osaat aina niin vahvistavasti, kannustavasti tukea, kiitos siitä!
Minäkin ajattelen sinua usein..

Yaelian:
Käynpä kurkkailemassa..
jännittää!!
Heli sanoi…
Voi. Miten sitä oppisi piirtämään vielä näillä päivillä... Ala-asteikäisenä jostain syystä piirsin omasta mielestäni hienoja piirroksia, vielä aikuisenakin katselin niitä, ihmetellen miten osasinkin. Haluaisin niin kovasti osata tehdä mustavalkoista taidetta.
Sinä osaat.

Minulla on ihan sama kirja yöpöydällä :)!
Pepi sanoi…
Aivan mielettömän upeat kuvat!!!!
♥♥♥♥tykkään♥♥♥♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !