Siirry pääsisältöön

huikaisevan ihana ilma ja minä sisällä..




Maalasin grafiikkatyttöäni äsken.
En ole tyytyväinen.
Jos sataisi, veisin tytön sateeseen ja antaisin olla yön.

Luovuutta ei voi tehdä.
Luovuus on olemista, läsnäolemista siinä hetkessä.
Minä tein tuon värityksen, en antanut sen tulla, olla, tapahtua.

Mutta odotan tuota sadetta.
Oikeasti minulla on sitä ikävä.


Olen uskaltanut luopua huolehtimisesta. Olen alkanut luottaa.

Tyttäreni soitti minulle.
Hän sanoi, että kaikella mitä hänelle on viimeaikoina tapahtunut ja tulee tapahtumaan, on suurempi merkitys.
Hän ihmetteli, kun meni eilen postiin, juuri silloin häntä tuli vastaa se naapuri, joka kertoi, että oli menettänyt korttinsa....
Jumala on ihmeellinen!




Kommentit

Yaelian sanoi…
Tuohan on todella kaunis,ihan noin.Äitinä on vaikeaa luopua siitä huolehtimisesta ja siirtyä luottamukseen,sitä saa kauan työstää.Ihanaa sunnuntaita sinulle Hanne!
tinttarus sanoi…
HAnne, sanomastasi nousi ilo puolestasi. en osaa pukea sanoiksi, mutta tunnen, että jokin minussa alkoi laulaa kiitosta puolestasi.

Jumala ON ihmeellinen.

Toivottavasti tyttäresi osalle on jo riittänyt hymyn nostattavia hetkiä. Luottamus on avain niin moneen!
Rita sanoi…
Huolehtiminen, ja etenekin liika huolehtiminen kahlehtii ihan hirveästi. On kuin lahja jos osaa elää luottavaisena.


Sateen hyväätekevä vaikutus... Sateen luova vaikutus; uusi ajatus minulle, mutta miksikäs ei? Jännittävää :)

Meillä tippui räystäät tänään auringon puolella, vaikka mittari näytti -1 talon varjoisalla puolella. Kyllä se sade vielä tulee...
SusuPetal sanoi…
Uskon, että vanhemmuus ja huolehtiminen ei lopu koskaan.
Se vain muuttaa muotoaan.
Yealian:
Laitoin hänelle hieman jo sadetta( yläkuva9.
liian "nätti" kuva...

ihanaa kun luopuu, luovuttaa kaiken vahvemmalle, pyhemmälle..


tinttarus:
Sanoja ei aina tarvita.
ymmärrämme ja tavoitamme ajatuksen..
Luottamus on suuri avain!

Rita:
Sade puhdistaa, vesi virtaa...
kaikki jämähtäminen pysäyttää, jopa pilaannuttaa..
Se ääni, se tuoksu..

Minä olen sairastellut sohvalla, sisällä ja kauhea hinku oli ulos!!

SusuPetal:
Olemme yhteydessä lapsiimme ikiajat mutta tuon siteen ei tarvitse olla tiukka, vaan rakkaudellisen vapaa...
arleena sanoi…
Luovuutta ei voi tehdä tai odottaa, että naps astu nyt esiin.
Luovuus on olemista ja läsnäoloa.
Kuten sanoit.
Joskus on tilanteita, jotka eivät anna luovuuden tulla ulos.

Hyvä vaihto nyt sinulla, valitsit huolehtimisen sijaan luottamuksen.
sylvi sanoi…
Kaunis maalaus.
Jumala on ihmeellinen siitä kuulin viikoloppuna paljon, miten hän muuttaa ja nosttaa sieltä syvemmästäkin kuopasta. Siunausta sinulle ja tytöllesi
Harakka sanoi…
Vanhemmuus on kyllä sitä, mitä SusuPetalkin sanoi,se vaan muuttaa muotoaan, mutta pysyy silti aina.
Ja hieno juttu, jos tyttäresi on löytänyt jotain ihanaa, Taivaan Isän suojeluksen!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !