Siirry pääsisältöön

mustatukkainen..




Tälläinen hänestä tuli, ainakin hetkeksi.

Kiva tehdä näitä sekatekniikkajuttuja, Klimptin malliin.
Ehkä herkkyys ei ole niin läsnä mutta jokin muu , ilo, värit, antaa voimaa.

Olen piirrellyt, maalaillut viimeaikoina tosi paljon.
Juossut ja vaeltanut metsissä.
Tänään taidan vain lukea.

Kommentit

Yaelian sanoi…
Eksoottinen nätti tyttömaalaus,tykkään!
Irmastiina sanoi…
Kaunis tyttö... tykkään minäkin...!

Nautinnollista lukuhetkeä...☺
Una sanoi…
Hän onkin erilainen kuin muut. Hänessä on vahvuutta. Hän tietää jonkin salaisuuden... =)
Kiirepakolainen sanoi…
Neito Andalusian maisemista!
Pepi sanoi…
Melkein Frida Kahlo ☺ -kulmat vaan yhteen....hauska kuva!
Liirum sanoi…
Aikaista hyvää huomenta :)

Tänään olet tunteen ja ilmentymän kokemusta rikkaampana eilisen tilasi kautta.
Elämän kulun näkyvyyteen sisältyy sielun värivivahteet.
Mustat hiuksesi ovat kauniit koristuksineen,puna kaunistaa tunnetta. Hän elää.

Iloa päivääsi !
trina sanoi…
Kaunis. Olet todella taitava ja paljon kehittynyt, ehkä uuteen suuntaan.
Ari sanoi…
Egyptiläisiä piirteitä
Kirjailijatar sanoi…
Kuulostaa hyvältä nuo sinun tekemisesi. Tässä on tosiaan Klimt, ihan erilainen kuin työsi yleensä, mutta siinä on myös sinua. Jännä juttu.
Yaeliaan :
Merci!!♥

Irmastiina:
Kiitos sinulle=)

Una:
Olet aivan oikeassa UNa =)

kiirepakolinen:
Hmmn..=)
kiitos ♥

Pepi:
Itsekin tykkään=)
Kiitos sinulle =)


Liirum.
Kiitos sinulle..
onnea ja valoa sinun uuteen viikkoosi=)

trna:
voi kiitos sinulle..
välillä kokeilen =)

Ari:
niin=)=)

kirjailijatar:
Tykkään tehdä näitä kollaaseja/sekatekniikkajuttuja välillä.
niistä tulee hauskoja =)
kiitos sanoistasi ja ihanaa uutta viikkoa =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …