Siirry pääsisältöön

Toinen syyslomapäivä..













Tyttäreni kanssa Ikeassa. Söimme riistaa. Maukasta.
Ostin pöytävalaisimen ja tyttärelleni sohvanpäällisen, keltaisen.

Pilkun kanssa lenkkeilyä. Piirtämistä.
Pieni kevyt kaipuu ihmiseen. Mieheen.

Kommentit

Yaelian sanoi…
Nautippa syyslomastasi Hanne! Minunkin pitäisi tehdä retki IKEAan. Ja tuo kaipuu,tuttua aina välillä..
Irmastiina sanoi…
Ikeassa pitäisi meidänkin käydä. Olen sieltä katsellut yhtä kaappia vessaan.

Mukavaa perjantai iltaa sinulle.♥
arleena sanoi…
Mukavia puuhia sinulla on ollut syyslomalla. Nyt on ollut tosi kaunista. Aamuisin usvaa. Tänään lehdet leijuivat kauniisti puista. Tuli hieman kaihoisa olo.
Yksinäinen susi sanoi…
Mahtavaa syyslomaa Hanne :)
Itselläni se oli jo viikko sitten.

Nauti ajastasi, toteuta itseäsi vapaasti ja lennä :)
Liirum sanoi…
Talitintti pyrähti tänään ikkkunasta sisään,vieraili olkkarissa.
Hanneko lähetti, ei ollut kirjettä mukana..täällähän se oli odottamassa:)
Todellakin, aamu-usva aurinkoa.
Mukavaa Lauantai-iltaa maailmaasi !
Yealian:
Ja unessa sitten tuo kaipuu löytää kohteensa=)
unimaailma on niin ihmeellinen=)

Irmastiina:
Ikeasta löytää aina jotain, vaiks ei edes tarvitsisi sitä=)

arleena:
kaihoisa olo on kaunista,
kuin syksyn kuihtuvat lehdet ja tuulen kuiskaus..



Yksinäinen susi:
lennän ja uneksin=)

Liirum:
lintu se tuo viestejä=9
Ehkä se oli minun ajatukseni=(
Voi hyvin=)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !