Siirry pääsisältöön

"Rakasta itsessäsi olevaa taidetta, älä itseäsi taiteessa"










"Taiteemme viestii jatkuvasti,olimmepa ammattilaisia tai harrastelijoita.
Meidän on oltava tietoisia siitä, mikä sen viesti on."

"Älä jää hyväksynnän hakemisen koukkuun"

"Ota riskejä. Ihmiset, jotka ovat olleet valmiit tulemman torjutuksi, ovat tuottaneet
joitakin hiennoimmista töistä."

"Odotukset ehkäisevät löytämisen mahdollisuuden. Kun koetamme saavuttaa päämäärän, ajatuksemme kiinnittyvät siihen ja kadotamme prosessin."

"Jokainen taiteilija ilmaisee taiteensa kautta omaa ainutlaatuista tapaansa kokea elämä. Tämä on luomisen ydin."


Otteet kirjasta, jota luen iltaisin sängyssä, tällä hetkellä:
"Zen ja luovuus"/John Daido Loori

Useasti joku on kysynyt minulta, miksi maalaukseni ovat niin surullisia tai silmät ovat surulliset tai miksi piirrän aina naisia..

Minulle piirtämiseni on mm. matka sisimpääni, matka itseeni, sieluni puhetta, tutkimusta naiseudestani, surun työstämistä...

"Sisäinen, mikä se on?
Ellei voimistunut taivas..."
Rainer maria Rilke

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Hanne, mihinkään koukkuun ei jää niin helposti kuin hyväksynnän hakemisen koukkuun.

Hyvin olet löytänyt tytölle värit.
Leena Lumi:
Ja sen takia tai kautta menettää itsestään, aitoudestaan...
Kiitos sinulle =)
Runotalon Sari sanoi…
Kiitos Hanne, että laitoit no lauseet juuri tähän hetkeen tänne - tarvitsin niitä ja ne vastaavat ainakin osittain kysymyksiin joita mielessäni on liikkunut tänään.

Ihailin juuri silmiä tuossa ylimmässä kuvassa, juuri ne puhuttelevat minua kuvissasi eniten, katse, sen sanoma minulle.

Hyvää uuden viikon alkua!
A-L sanoi…
Nuo samat sanat varmaan ihan meille kaikille hyväksi oppaaksi.
Ettemme eläisi hakien hyväksymistä yli omien ajatustemme ja tekojemme, halujemme ja toiveidemme.

Herkkiä töitäsi käyn aina katsomassa,
kiitos, että jaat ajatustesi ja kättesi tuotoksia.

Rapsuta Pilkkua, iloitse alkavasta marraskuusta.
Lämmöllä!
Avletto sanoi…
Juu just noin taiteessa. Elämässä päämääriä ainakin jonkinsorttisia on hyvä olla. Ei niiden tarvitse antaa rönsyjä typistää, sivupolkuja tukkia tai luovuutta rajoittaa.
Tytttöjesi surumielisyys ei minusta tunnu ollenkaan ahdistavalta eikä synkältä vaan on jalon kaunista.
Tytöillä on ihanat silmät. Ne lumoavat, ei niitä voi unohtaa.
Olikos sulla se seiza penkki ?
Marja Leena sanoi…
"Rakasta itsessäsi olevaa taidetta, älä itseäsi taiteessa" - voisiko olla esim kirjoittajalle enää tämän tärkeämpää viestiä? Liian helposti käy niin, että kirjailijaelämästä tulee tärkeämpää kuin siitä, mitä itsestä löytyy. Hienoja tiivistelmiä. Onnellista viikkoa sinulle, Hanne!
Kiirepakolainen sanoi…
Minuun kolahti: "Älä jää hyväksynnän hakemisen koukkuun!"
Irmastiina sanoi…
Ihana tyttö!

On hyvä, että omistaa kanavan, jolla voi suruaan työstää.
Kanavan omaan itseesi.

Kiitos, että saamme nähdä sielusi puhetta ja olla kanssasi tuolla matkalla.♥
Leena Lumi:
kiitos sinulle=)

Runotalon sari:
Tuntuu hyvältä kuulla tuntemuksiasi.
halauksia.

A-L:
Kiitos kun käyt katsomassa kuviani. haluan niiden kautta jakaa valoa, ilon , lämpöä, vaikka joskus ne surua viestittääkin=)


Avletto:
Mikä on Seiza-penkki??
REi mulla varmaan ole, kun en tiedä edes, mikä se on..

Ihanaa, jos lumoudut kuvieni silmistä=)

Marja Leena:
Tästä viikosta tuli surullinen mutta elämässä kiinni.
Luopuminen on aina niin rankkaa.

kiirepakolainen:
Niin me helposti jäämme.
Ehkä vähitellen opimme arvostamaan niin paljon itseämme, että emme välitä..

Irmastiina:
kiitos kauniista sanoistasi.
Voi hyvin ja nauti marraskuun pimeydestä.
arleena sanoi…
Hienot ajatukset annoit, luin ne ääneen, jotta toinenkin kuulisi.

Surumielinen, kaunis tyttö.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …