Siirry pääsisältöön

pimeys huokaa ja peittää alleen..




En mennyt Pilkun kanssa tänään koirakouluun.
Menimme metsään, kalkkunamakkarapalat taskussani.
Pidin metsässä tottelevaisuuskoulua, luoksetuloa.

Pimeä tulee jo niin aikaisin. Kaipaan vielä valoisuutta.

Piirtelin.

Leivon taatelikakkua.
Sokeria 3 dl, voita 200g...huh!
Mutta niin taivaallisen hyvää ♥

Kommentit

Maria sanoi…
Ajattelin itsekin tänään jouluisia kakkuja...taatelikakku nam...
Maria:
Taikinakin oli jo niin hyvää. Kaavin itse ja nautiskelin. Onneks Pilkku ei huomannut.
Ari sanoi…
Syntisen hyvää kakkua :) Pimeys on mukavaa, ainakin yöllä
Yaelian sanoi…
Täälläkin tulee pimeää jo ennen klo 18 koska ihan tyhmästi laitettiin talviaika ennen aikojaan.Pian on teilläkin pimeämpää kun kesäaika loppuu mutta lähetän täältä aurinkoisia ajatuksia.Toivottavasti herkut tepsivät ja Pilkku oppi jotain;D
Ari:
Todella Ari, oikein ilmaisit, syntisen hyvää!!Kakku on juuri uunissa. Pian maistelen muutaman paksun siivun=)=)

Yealian:
Ai juu. Sit tosiaan talviaikaan, ilta on vieläkin pimeämpi.
Jotenkin tuosta kesästä aika on huristanut valtavaa vauhttia, ettei oikein ymmärrä, että kohta jo marraskuu ilmaantuu.
halaukset sinne aurinkoon!
Kirjailijatar sanoi…
Taatelikakku kuuluu meillä jouluun. Se on niin niin hyvää....että miksi ihmeessä en tee sitä useammin??
Marja Leena sanoi…
Kyllä se vain on niin, että kun tulee pimeä syksy, alkavat kakut kohota uunissa, puikot kilistä ja kynttilät tuoksua...pimeä tuo myös ihania asioita mukanaan.
Hanne sanoi…
Nenässä mmelkein tuoksuu taatelikakku,namnam.

Jokos Pilkku on oppinut tavoille?
Koiruja on kiva seurailla, kun ne omaksuu uusia asioita:)

Kaunis nainen taas kuvassasi, tuota voisi katsella pidempäänkin.

Pimeetä, harmaata, tihuttaa ja myrskyää, se on tätä meidän loppusyksyä ennenkuin ensilumi valaisee maiseman.

Mukavaa loppuiltaa!
Irmastiina sanoi…
Oi ihanaa taatelikakkua!!!

Hyvää keskiviikkoa sinulle.♥
Kirsti Ellilä sanoi…
Hei! Onpa sinulla kauniita kuvia!

Taatelikakku on ihanaa kyllä, mutta mutta...
tinttarus sanoi…
Jouluuni kuuluu taatelikaakkunen, äidin leipoma♥
Ajatuksillenim olen antanut luvan jo liukua kohti tuota suurta juhlaa....
JA, nam. TAikinakulhon nuoleminen on luku sinänsä!
Alakulo istahti eilen luokseni. Ystävän sanat kortissa ja okransävyinen kynttilä työpöydälläni odottamassa olivat kuin lohdun suukkonen poskelle.
Huomenna on lomapäivä. Se on kuin lahja!
Luoksesi lämmin halaus!
kirjailijatar ♥
Niin kuuluu mutta se maistuu minulle myös lokakuussa.
samoin rosolli ja piparit=)

Joulu on jo niin lähellä..

Marja Leena:
Puikot kilisee varmaan monella, minullakin usein juuri näin syksyiseen aikaan mutta nyt maalaaminen ja Pilkku ovat varastaneet aikaani=)
halauksia♥

Hanne:

ihana syysmyrsky oli eilen illalla, sadetta ja raivoavaa tuulta..ihana fiilis sisällä=)
halauksia!

Irmastiina :
Melkein puolet on syöty=)
ihanaa=)

Kirsti Ellilä:
Ei mitään muttia enää!!

kiitos sanoistasi=)
Kiinnostaa se sun uusi kirjasi=)

tinttarus:
Voi,
sinne lähetän taatelimakuisia, tuoksuvia, helliä halauksia, kosketuksia..
Älä anna alakulon painaa mieltäsi alas..Hengitä se ulos ja huomaat hymyn huulillasi..
Sinua ajatellen♥
Leena Lumi sanoi…
Hyvä Hanne! Minulla oli ja on taskut täynnä opetusnannoja sekä vanhan opetuksen vahvistusnannoja;-) Muistaa tyhjentää taskut ennen kuin laitat vaatteet pesukoneeseen.

Koiruus on kuin ihmisen mieli palkittuna. Muistuttaa muuten siinä asiassa ihmistä. Myötkarvaan kun silittää ja paapoo, niin hyvää tulee.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !