Siirry pääsisältöön

enkelin tarina...














Olen alkanut taas pitkästä aikaa piirrellä enkeleitä.
Ehkä se on tämä pimeys, joka kutsuu valoa. Joulun läheisyys.

Oli kurjaa herätä tähän vesisateeseen, harmauteen, eilisen pitsisen sunnuntain jälkeen. Mutta se valo on kuitenkin meissä, kaikkialla....

Kommentit

Enkelisi ovat kauniita...herkkiä ja hauraita.
Olen aivan ihanstunut niihin...:)

Samanlainen ilma on
täälläkin...sumuistä ja synkkää.

Mukavaa tätä päivää sinulle.♥
Yksinäinen susi sanoi…
Lohdullista tuntea tämä enkeleiden läsnäolo kaiken pimeän keskellä.

Valoa päiviisi, Hanne.
Jael sanoi…
Siitä tuli niin kaunis;hento hymy tuossa viimeisessä kuvassa:)
sylvi sanoi…
Enkeleitä onko heitä ruukataan sanoa.
Enkelit tulevat lähelle juuri pimeän aikaan.
On niin turvllista kun tietää että enkeli on vierellä.
Kauniita enkeleitä sinulla on.
Valoa enkelipiirustusten kautta.
Hallatar sanoi…
Hän loistaa sisäistä valoaan hehkuen sädekehäänsä myöten. =) <3
Anonyymi sanoi…
Enkelimme ovat kaiken sään ystäviämme, tosin he eivät kastu,vilustu,flunssaannu tai sairastu.Koska ovat henkiolentoja.
Heillä on kuitenkin toisenlaiset taistelut - Ihmisen parhaaksi.

Mitäpä jos alkaisit puhumaan enkelillesi..
Sana,tuntemus,johdatus häneltä ja pimeyskin on valaistu.
Irmastiina:
Kiitos sinulle Irmastiina.
Sinulle toivon suloisia hetkiä päivissäsi..

Yksinäinen susi:
Samoin sinulle Yksinäinen susi. Tarvitsemme valoa jotta jaksamme pimeiden päivien läpi taivaltaa...

Yaelian:
Sellainen hiukan repaleinen, nykyajan enkeli..



Sylvi:
Uskon, että niitä lentelee, liihottelee lähellä, kun vain annamme luvan=)

Una:♥

Liirum:
Olen jutellut enkelilleni..
Hiljaista ajatuksen puhetta myös..
Ihania valonhippuja sinulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin