Siirry pääsisältöön

Pilkun kanssa metsässä..





Pilkku on vasta 6kk ja 20 päivää vanha.
Minusta hän näyttää vanhalta ja viisaalta, ainakin näissä kuvissa. Surumieliseltä. Hän olikin saanut pentuna sinisen värin itselleen, erottuakseen muista sisaruksistaan. Blue, sininen, alakuloinen..



Joka päivä teen n.parin tunnin metsälenkin, jolloin hän saa juosta vapaana ja villinä. Haistella kaikki hajut, kuunnella kaikki äänet.
Nyt hän näkee kaikki linnut ja alkaa jahdata niitä. Metsästyskoira.
Onneksi linnut osaavat lentää.

Tänään mietin metsässä puhdasta kokemusta. Kokemusta, jossa olen täydellisesti läsnä, juuri sinä hetkenä, ilman ajatuksia, tulkintoja, luokituksia, vertailuja, tietoa..

Katson puuta, kosketan poskellani, haistan sen tuoksun, tunnen sen pinnan, sen energian, kiedon kädet halaukseen ja jään siihen...

kunnes Pilkku tulee ihmettelemään..

Ei väliä minkä niminen puu on, mihin luokkaan se kuuluu, onko se kaunis, kauniimpi, nuori, käkkärä.
Vain se läsnäolo siinä. Olla..

Haluan oppia kuuntelemaan silmilläni, katsomaan korvillani, koskettamaan äänelläni.

Ihanaa viikonloppua teille ihanaiset♥

Kommentit

Hannah sanoi…
Oi, olipa hellyttävä, herkkä postaus.
Pilkku on hurjan sympaattinen. Jotakin perin melankolista katseestaan kuvastuu, mitä lie syvällistä koiruliviisautta tämän nuoren koirapoijjaan mielessä piileekään:)

Toivon sinunkin viikonloppuusi paljon hyviä hetkiä. Voi hyvin♥
Voi kuinka ihana metsäkaveri sinulla onkaan! Ja hän näyttää todella syventyvän metsän ilmapiiriin, ei taida ollakaan mikään touhottaja?
Pilkku on ihana. Sillä on tosiaan surullinen, viisas katse. Pilkku on selvästi koira, joka vaistoaa "laumansa" (=sinun) mietteet. Sen katseessa on itse asiassa hyvin paljon samaa kuin vanhempieni walesinspringerissä Mintussa, joka on nyt meillä hoidossa.

Kaunista viikonloppua ja metsäretkiä, Hanne!
sylvi sanoi…
Pilkku on tainnut kasvaakin. Varmasti on hauka tehdä metsäkierroksia Pilkun kanssa.

Kiitos samoin sinulle ihania hetkiä!♥
Harakka sanoi…
Pilkku onkin oikeesti vähän alakuloisen näköinen, vaikkei sitä oikeesti varmaankaan ole!
Oikeestaan, Pilkku on aika viisaan näkönen koira!

Harva koira saa mennä kaksi tuntia päivässä metsässä vapaana, mikä koiran ihanuus se olisikin!
Mekin käydään koiran kanssa metsässä, muttei ihan noin paljon, kuin sinä käyt.
Meiän koira on jo vanhempi ja vähän sillä on nivelrikkookin, eli ei voi niin pitkiä lenkkejä kerralla tehäkkään. Ei muuten, mutta se ite tekee topin, eikä liiku senttiäkään!
Hyvää viikonloppua sullekkin sinne Pilkun kansa!
Erjuska sanoi…
Voi miten Pilkku on kasvanut. Mukavaa viikonloppua teille kumpaisellekin : )
Anonyymi sanoi…
On monen tasoista lähestymistapaa oppia tuntemaan kasvistoa ja puita luonnossa.
Pilkku luonnollisesti haistaa puita ja merkkaa reviirinsä, samoin tekevät kissat, ketut ja karhut viestittäen toisilleen olemassa olostaan ja alueestaan.

Koskettaa,kietoa,halata,sivellä puita, kuunnella läsnä olemalla
sulautua kasvuun ja elämään.

Kuluneella viikolla kiedoin käteni kuolleeseen ja elävään n 200v ikäiseen puuhun. Selkeä ero. Kuolleen puun täysi hiljaisuus kuoreen asti.
Elävän puun elämä virtasi sen sisimmässä, ja puusta tunsi sen pitkän elämän kaaren.

Kiitos, mukavaa viikonvaihdetta <3
Marmustoi sanoi…
Ihania metsäretkiä sinulle ja Pilkulle! Olen huomannut muuten, että marraskuinen luonto on todella kaunis.
Aana sanoi…
Löysin tänne Elämää luonnosta blogin arpajaisvoiton avulla ja voi mitä ihanaa täällä kohtasinkaan; kerrassaan fantastisia maalauksia!!!

Olisikohan mitenkään mahdollista, että maalaisit minullekin?
Jos, niin otapa yhteyttä s-postin kautta, olisin tosi kiitollinen.

Ps.Poikkeappa blogini arpajaisissa:)

Leppoisaa viikonvaihdetta toivottelee Aana.
tinttarus sanoi…
Voi Hanne! Täällä on uusi valoisa ilme, kaunista.
Pilkku tuo niin mieleeni poisnukkuneen koiramme Unskin. Sama levollinen surumielisyys katseessa. Viisaat silmät Pilkullasi. Rapsutus hälle♥
Nauttikaahan metsän lumosta!!
Voi, miten Pilkku on jo iso ja viisaan näköinen. Ihana ystävä.♥

Eikö ole ihana katsoa koirulaisten iloa ja intoa, kun pääsevät metsässä vapaasti juoksemaan.

Oikein ihanaa viikonloppua sinulle ystäväni.♥
Hannah:
Kiitos sinulle sanoistasi. Toivon myös sinulle suloista, antoisaa ja levollista lauantai-iltaa ja huomista päivää=)

Metsätonttu:
Touhottajakin löytyy. Hyvin energinen, tulinen mutta kiltti ja lempeä kun energia on tiputettu metsän tuuliin=)

Katja/Lumiomena:
Voi kun ihanaa, että olette saaneet suloisen koirulin hoitoon hetkeksi=)Ihanaa viikonlopun loppua myös sinulle halauksin!

Sylvi:
pilkku kasvaa ihan silmissä. Kuinhan iso siitä tuleekaan??
Mutta pieneksi keräksi se kiertyy nukkuessaan.. suloinen ja pehmeä kulta.
ihanaa lauantaita sulle ♥

Harakka:
Pilkku on vielä energinen ja haluaa haistella metsän tuoksuja ja kuunnella ääniä, lintujen =)
Onneksi mulla on aikaa ja halua..
teen toisen lenkin yleensä hihnassa eri maisemissa. välillä keskustassa, pururadalla jne.

halaus sulle ja terkut lemmikillenne..=)

Erjuska:
niin se on hurahtanut ihan silmissä=)
Sinulle myös ihanaa viikonloppua=)

Liirum:
ihanaa viikonloppua sulle♥.

metsä on niin väreilevä, parantava, hoitava paikka. ihanaa, että meuillä on aitoja, puhtaita metsiä, missä vaellella..
Olikohan se sun blogi, johon en saanut omaa kommenttiani?
Muistaakseni??

Marja Leena:
kiitos ♥
Luonto on todella kaunista nyt..vaikka kyllä minä nitä hiutaleita kaipailen..

Aana:
Kiva kun löysit luokseni.
kiitos, kiva jos tykkäät taiteestani..
Poikkean sinun luoksesi vaihteeksi..
ja kirjoittelen s-postiin ..=)

tinttarus.
En saanut ihan sellaista, mitä olisin halunnut..kirjoitusmuoto, värit, kuvat jne..
en ihan edes ymmärtänyt kaikkien termien sisälöä, mikä sekin häiritsi luomistani..mutta vähän aikaa naäin..

kiitos sanoistasi. Isot halaukset sinulle ihna , suloinen tinttarus!!

Irmastiian:
Suloista, ihanaa viikonlopun loppua sulle halauksin ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin