Siirry pääsisältöön

värikynillä..


Tämä oranssihiuksinen tyttö on yksi "Life bookin" harjoitustyö, viikolle15.
Tänään on tullut uusi viikon 16. tehtävä. Ehkä katselen sen huomenna.

Opettaja teki työn vesiliukoisilla värikynillä ja käytti myös ( multa meni vähän ohi) joitain lisäjuttuja, aineita...
Mun värikynät, vesiliukoiset ovat huonohkoja, kovia, ei niin vahvavärisiä...
Suomesta tuskain saa Prismavärikyniä?
No, tämä oli mun versio.

Oli kiva maanantai.
Kaunis ilma. Kivaa koulussa, kivaa metsässä Pilkun kanssa.
Huomiseksi onkin taas luvattu sadetta. Ei kun sademetsään vaan!

Voikaa suloisesti♥

Kommentit

Harakka sanoi…
Kaunis oranssihiuksinen tyttö syntyikin!
Kaunis oli täälläkin päivä, mä olin ystävälläni kyläilemässä ja oli kiva päivä mullakin.
Iloista tätä päivää ja huomista sademetsäpäivää myöskin sulle!
Yaelian sanoi…
Sinä kyllä osaat tehdä kauniit a kuvia vaikka minkälaisilla väreillä:)
Mine sanoi…
Hanne, kävin ihailemassa. Hyvä idea tuo kirja:).
arleena sanoi…
Tehokkaat värit, oranssi sopii hyvin tummahkoon sini/vihreä-väritykseen.
trina sanoi…
Hieno värikontrasti ja pintarakenne kuvassa. Räntää sataa, tekisi niin mieli mökille, mutta siellä on hurjat lumihanget vielä :/
Marja Leena sanoi…
Kaunis, sininen katse!
Irmastiina sanoi…
Kaunis tuli sinunkin kynillä tytöstä!

Hyvää tätäkin päivää sinulle.♥
Uunart sanoi…
Hyvin olet värikynistä selvinnyt. Ne ovat minun pelastukseni, jos joskus en uskalla tarttua johonkin kinkkiseen paikkaan vesiväreillä.
Oikein hyvää viikkoa sinulle!
A-L sanoi…
Jotkut kortteilijat käyttävät Prismacolor värikyniä ja ainakin villakeijusta niitä saa. http://www.villakeiju.com/tuotteet.html?id=60/5228

Upea oli taas työsi!
Aikatherine sanoi…
pidän oranssista, se on voimaannuttava väri. kiva katse tytöllä, ikään kuin näkisi jotain uutta. Täytyy katsoa varovasti:))

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …