Siirry pääsisältöön

week 16 ♥




"Life bookissa" 16. viikon opettajana on ihana, lahjakas, upea taiteilija Jane DesRosier, englannista.
Hän luennoi ja näytti mallia, opastaen seuraavaan "Honor your past" tehtäväämme.
Jos voin käyttää sanaa "rakastan" tässä niin käytän, voin tai en.
Rakastan hänen taidettaan.

Alimmainen kolmesta kuvastani on tämän hetkinen kuvani.
Ehkä jatkan muuttamista..
On minulle äärimmäisen vaikeaa saada kolmiulotteisuus todentumaan kasvoissa. Sitä haluan harjoitella, harjoitella ja harjoitella.. Eli värein käyttö, valon ja varjojen leikki...

Pohjalla on palasia menneisyydestäni, kuvina, symboleina..

Ihanaa torstaita teille ystäväin♥

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Alimmanisen kuvan tyttö on kaunis!

Ihanaa torstaita, myös sinulle!
tinttarus sanoi…
Poimin pienen alakulon kasvoilta...
...seesteisen sellaisen pikkuisen kaihon. MAtkalla luottamukseen.

Halaus♥
Harakka sanoi…
Mä tykkään myös alimmaisesta eniten, vaikka kaikki on kauniita tyttöjä.
Mitähän tyttö mietii...
Yaelian sanoi…
Nämä ovat vähän erilaisia kuin muut kuvasi,tummempia ja jänniä! Pidän kaikista!
arleena sanoi…
Kauniit kuvat ja surumieliset ilmeet.
Aikatherine sanoi…
kaihoa, ikävää, kaipausta aistin kuvista, surumielisyyttä. katson aina silmiä ja suuta, ne ovat tunteiden tulkkeja. Pidän väreistä, upeaa kokeilua..ei kun lisää
Liirumin maailma sanoi…
Toivossa ja luottamuksessa on hyvä elää !

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …