Siirry pääsisältöön

lumikuningatar


harmaudessa





Väreissä






lumessa



Huomenna ystävättäreni Turusta tulee katsomaan näyttelyäni.
Tarjoan hänelle ensin punajuurilaatikkoa ja marjapiirakkaa.
Tosi kivaa♥

Näyttelyni viimeinen viikko on meneillään.
Puran näyttelyni torstaina tai perjantaina.

Myrskyä odotellessa♥

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Lumikuningatar ei ole harmaudessa, hän on kuurassa...kauniissa kuurassa♥

Punajuurilaatikko kuulostaa suurenmoiselta.

Kiiris sanoi…
Tämä on oivallinen esimerkkikuvasarja siitä, miten paljon värit vaikuttavat. Taitavaa, hanne♥
Irmastiina sanoi…
"Lumikuningatar harmaudessa" on kaunis!
Mukavaa päivää teille ystävyksille.♥
sanna sanoi…
Toistelen Kiiriksen sanoja; kuinka erilaisia lumikuningattaret on eri väreissä! En osaa valita suosikkiani;hienoja kaikki!

Tykkäsin tosi paljon myös tuosta edellisen postauksen naisesta. Japanitar kenties? Hiukset viittaisivat siihen suuntaan, mutta minut sinne vie myös posken puna ja valkoisuus kaulalla. Minusta hän on ehkä hieman aikuisempi nainenkuin useimmat tytöistäsi.
Harakka sanoi…
Niin kaunis Lumikuningatar, ettei kauniimpaa enää olekkaan!
Mä niin rakastan näitä sun töitäsi!
Olenkin kerännyt korteistasi ja niistä, kun olen sulta saanut, kollaasin seinälleni.
Niitä katselen ihaillen useesti!
Rita sanoi…
Ihmeellistä miten samanlainen ja kuitenkin erilainen katse jokaisella naisella on noissa teoksissa. Ne viehättävät ja lumoavat katseellaan.
Kirjailijatar sanoi…
Pidän harmaasta eniten, mutta kaikki ovat kauniita.

Niin hienoa, että sulla on näyttely!
Kiitos teille kaikille kommenteistanne♥
Itse pidän tuosta harmaasta eniten .
Jotenkin se on luontevin, pehmein.
Sanna:
Minäkin tykkään hänestä tosi paljon.
hänessä on jotain salaperäisyyttä, itämaista...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !