Siirry pääsisältöön

taidekirjani ....





Liityin muutama viikko sitten "The trodden path"-sivuille.
Siellä on ihania kursseja!

Osallistun "The fabric art book-"kurssille,
jossa teen yhden tai kaksi kirjaa, i hope=)

Tänään vasta pääsin aloittamaan tuo oman taidekangaskirjani tekemisen.
Ihanaa♥

Olen etsinyt joka paikasta "Venetian plasteria". Ei löydy suomesta!!
No, vihdoin viimein löysin Turusta "texsture pastea", varmaan ajaa saman asian....

Ohuelle lakanakankaalle laitoin ensin texsturea, sitten gessoa.
Siirsin oman prinsessani siihen ja alan maalata hiukkasen lisää häntä.
Sivun reunoihin ompelen käsin pisiä tai röyheitä, tai jotain hurmaavan romanttista.

Kun saan muutaman sivun valmiiksi, teen kannet ja alan sitoa kirjaa ompelemalla tai sit rautalangalla...

Olen aivan innoissani, huumautunut suorastaan...♥

Kommentit

Selma sanoi…
Ihana projekti tämä on. Itsekin monesti katsellut näitä kursseja, ei vaan ole tullut liityttyä. En kyllä osaa maksaakaan kortilla tuonne ulkomaille, joten sekin hiukan esteenä liittyä kurssille.
Tykkään sun maalaustyylistäkin tosi paljon.
Yaelian sanoi…
Sinulla on niin paljon eri taideprojektia meneillä ja kuulostat innostuneelta:) Nautinnollisia kursseja ja kiitos siitäå että saamme sitten nähdä tuloksia täällä:)
sanna sanoi…
Hei pitkästä aikaa!
Selailin vanhempia postauksia; niin paljon kaikkea ihanaa ja näyttelynkin olet pitänyt! Olet niin aikaansaava. (sanoo joku joka on vaan pyöritellyt eri ideoita mielessään koko tammikuun ja hautautunut vaan muiden(tylsien ja ikävien!)juttujen alle) Kiva lukea innostuneisuudestasi ja huumautumisestasi. Ehkä vähän tarttuu minuunkin....
Una sanoi…
Ihana idea. <3
Liirun sanoi…
Uuden luomisen aika.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …