Siirry pääsisältöön

sunnuntai 27.1





Aamupäivällä pitkä metsälenkki Pilkun kanssa. Kuten aina. Ei vapaapäiviä!

Kävimme tyttäreni kanssa kahdessa mielenkiintoisessa taidenäyttelyssä.
Laitilassa oli kuvataiteilija Irene nyholmin ggraaffista taidetta. Aivan uskomattoman ihanaa, koskettavaa.
Uudessakaupungissa Porilaisen Oksmannin maalauksia. Kauniita, teknisesti taidokkaita, mutta ei mennyt minun sisimpääni.

Todella mielenkiintoista, mikä ja minkälainen taide kutakin koskettaa..
Itse en tykkää liian valmiista, liian kauniista, silotellusta..

Piirtelin äsken tuon tytön ja kaikki uutiset jäivät väliin.
Aika pysähtyi ja karkasi...


Sain nämä lauseet ystävättäreltäni tänään...

"Kun kohtaat jonkun,muista, että se on pyhä kohtaaminen.
Niin kuin näet hänet, näet itsesi.
Niin kuin kohtelet häntä, kohtelet itseäsi.
Niin kuin ajattelet hänestä, ajattelet itsestäsi.

Älä koskaan unohda sitä, sillä hänessä joko löydät itsesi tai kadotat itsesi.
Aina kun kaksi ihmistä kohtaa toisensa, heille annetaan kasvun mahdollisuus.
Älä eroa kenestäkään, antamatta hänelle kasvun mahdollisuutta ja vastaanottamatta sitä itse."

Kommentit

Oivia lauseita ja mahtava tyttö!
Kirjailijatar sanoi…
On ihanaa, kun voi tehdä jotain luovaa ja unohtaa ajan kulun. Se on ihan parasta!

Mukavaa viikon alkua sinne! Täällä tuulee nyt kovasti, ikkunoiden takana vinkuu.
Kiiris sanoi…
Ei ihme, että aika karkasi! Valtavan ihana tyttö on taas käsissäsi syntynyt!
Irmastiina sanoi…
Kauniit lauseet olet saanut....ihana ystävä.
Kaunis on, myös tyttö. Tykkään.
Mukavaa viikkoa sinulle♥
Yaelian sanoi…
Viisaita lauseita! Ja taas olet tehnyt hienon työn.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …