Siirry pääsisältöön

My true Intentions








Toinen viikko "Life bookissa".
Olen viikon jäljessä, oikeasti on jo kolmas viikko.
Jokainen voi edetä omaan tahtiinsa, tehdä ne työt, jotka haluaan, omalla tavallaan.

Tämän kertaisessa työssä mietin syvällisempiä suunnitelmiani, aikomuksiani,
joilla on minulle merkitystä.

Siirsin aluksi vanhan nuken kasvot( pintorest)gessotulle akvarellipaperille.
Aloin maalata kasvoja ja hahmottella kehoa.
Alin kuva on ensimmäinen versio.
Minua häiritsi nuo lyhkäiset kädet.
Kädet, jotka antavat, koskettavat, kertovat, eivät saa olla liian lyhyet...

Tein tänään uudet kädet, sylikädet, koskettavat , auttavat kädet.
Nyt olen tyytyväinen.
Alakuvan kuvan otin illalla sähkölampun alla.
Yläkuvan otin luonnonvalossa.

Ihanaa pakkasenpuremaa viikonloppua teille kaikki♥

Kommentit

trina sanoi…
Aivan ihana erityisesti tuo eläin yläkuvan sylissä. Se on niin suloinen. Olet taitava, niinkuin aina. Ihanaa viikonloppua!
Yläkuva on loistava! Makeaa viikonloppua!
Marmustoi sanoi…
Miten herkkä on tuo eläintä pitelevä tyttö - ja itse eläin! Uusi aluevaltaus sinulta!
Yaelian sanoi…
Hienoja tavoitteita.Molemmat hienoja,mutta ylempi aivan ihana:) Hyvää viikonloppua Hanne!
Anonyymi sanoi…
Aivan uuden näköinen tyttö! Hienoja , varsinkin ylempi on puhutteleva.
Taiteellista talven jatkoa! Terttu
Kiitos teille sanoistanne.
minustakin hän on erinäköinen, tavallaan, kuin aiemmat tyttöni...
Hän pitää sylissään viattomuutta, puhtautta...
Anonyymi sanoi…
For most recent information you have to pay a visit
world wide web and on the web I found this web page as a best web page
for hottest updates.

My homepage ... jackpot 6000
Anonyymi sanoi…
It's going to be ending of mine day, but before end I am reading this wonderful post to improve my know-how.

Check out my page :: Jackpot 6000 free [Www.youtube.com]

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !