Siirry pääsisältöön

Minussa on jotakin...en tiedä mitä se on ...mutta tiedän, että se on minussa. -W. Whiteman





Ehkä vasta sitten, kun emme enää tiedä mitä tehdä
on varsinainen työmme edessämme,
ja vasta sitten kun emme enää tiedä mihin suuntaan mennä
on todellinen matkamme alkanut. -W. Berry

Minun todellinen matkani on tänään alkanut!!!!







Jos etsit totuutta itsesi ulkopuolelta,
se pakenee vain kauemmas.
Kun tänään kävelen yksin
kohtaan hänet kaikkialla mihin astun.
Hän on sama kuin minä.
Silti minä en ole hän.
Vain jos ymmärrät tämän tien
voit yhtyä siihen, miten asiat ovat. - Tung-Shan


Ihanaa tätä, juuri tätä hetkeä,
jossa olet, aina.

Kommentit

RunoTalon Sari sanoi…
Ihana kuva ja hienot ajatukset. Tänään taas sopivasti hukkasin itseni löytääkseni syvemmin uudelleen tässä hetkessä <3 Kiitos tästä hetkestä täällä blogissasi <3
Anja sanoi…
Voi kun kaunis, niin tähän hetkeen sopiva maalaus, lämmin vahva ja valoisa. Valoisia ja vapaita päiviä toivottelen alkaneelle matkallesi! :)
sylvi sanoi…
Ihania maalauksia ja ajatuksia.
Niin mukavan näköisiä ystävyksiä tuolla edellisessä postauksessa.

Kaikkea hyvää sinulle.♥
Anonyymi sanoi…
Ihania ajatuksia ja kuva! Kiitos niistä ja mukavaa, levollista, yllätyksellistä ja vapauttavaa matkaa! Nauti täysillä! terv. Terttu
Anonyymi sanoi…
upeita kuvia!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …