Siirry pääsisältöön

tanssii härän kanssa..













Tänään alkoi ne kolme viimeistä viikkoa koulussa, ikinä.
En ollut kuin opettajankokouksessa.
Levollista ja leppoisaa, kun ei tarvitse ottaakantaa, välittää, huolehtia..

Oikeassa silmässäni on puhjennut verisuoni. Stressiäkö?

Halusin taas varioida grafiikkaani.
"tanssi härän kanssa" sai uuden muodon..

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Sinullakin alkaa kolmas elämäsi....itse jo hetken tätä olotilaa maisteltuani, voin sanoa, että ON ihanaa...:)
Mukavaa viikkoa sinulle♥
Anonyymi sanoi…
Hei Hannele!

Kiva katsella kun olet jalostanut omia aikaisempia töitäsi, ne elävät edelleen.
Sain kerran sinulta grafiikan lehden keinuvasta tytöstä Muuramen koivikoissa , mietin miltähän tuo kuva näyttäisi uusissa väreissä?
terveisiä, täällä sataa, ihan hurjasti, maarit
Hanne sanoi…
Ihana aika on sinulla melko lähellä.
Kolme viikkoa menee suhauksessa:)
Hanne sanoi…
Ihana aika on sinulla melko lähellä.
Kolme viikkoa menee suhauksessa:)
Kiiris sanoi…
Voi miten mainio härkätanssi!!! Niin sitä pitää, tanssia vaan, eikä härkätaistella!
Jael sanoi…
Ihanat tanssit! Ja nauti noista viimeisistä viikoista,ne menevät ohi varmaankin ennenkuin huomaatkaan.Minultakin on joskus mennyt verisuoni katki silmässä;onneksi se menee ohitse....
arleena sanoi…
Nyt alkaa sinulla taiteilijan elämä. Varmaan antoisaa on heittäytyä täysin omaan elämään.

Hieno maalaus - tanssii härän kanssa.
Liirun sanoi…
Muistot kuultaa elämän kulkua.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …