Siirry pääsisältöön

"Älä kulje sinne, minne polku kuljettaa. Kulje sinne minne ei menen polkua, ja jätä jälki."-R.W.Emerson












Olen ihastunut tekemään näitä pieniä tageja.

Tagi= merkki, englannin kielestä.
Myös täg..
Lähinnä graffitteja tai tussilla piirrettyjä merkkejä.
Kaikenlaisia tageja löytyy..isoja seinämaalauksia, pieniä merkin tapaisia...

Lähinnä minusta, nämä minun ovat oivallisia kirjanmerkkejä.
Niitä on niin kiva piirrellä.

Uusi viikko alkaa.
Viimeinen viikko helmikuuta,
viimeinen viikko minun taidenäyttelyäni.

Toivon teille kaikille ihanaa uutta alkavaa viikkoa ♥


Ps. Mietin tuota otsikkoni viisautta/ Emerson.
Miksi hän kehoittaa jättämään jäljen?

Itse mietin tällä hetkellä, miksi meille monelle on niin tärkeää olla erityinen jossain?

Kommentit

SusuPetal sanoi…
Sinä olet kyllä erityisen lahjakas! Ihania tageja.
Tykkään tuosta ekasta todella paljon...:)
Mukavaa viikkoa sinulle♥ Näyttelyssä käynti taisi sitten jäädä...ei minusta johtuen vaan tästä elämästä vaan.
Marmustoi sanoi…
Pidän kovasti tuosta Emersonin viisaudesta. Olen ymmärtänyt sen niin, että luovan ihmisen ei pidä tyytyä vain tuttuun ja turvalliseen, vaan hänen pitää kolkutella koko ajan omia rajojaan löytääkseen juuri oman erityisen tapansa olla tässä maailmassa. Ja sitähän sinä kuvillasi nimenomaan teet, Hanne!
SusuPetal:
kiitos sinulle ystäväin ♥
samoin sinä olet =9

Irmastiina:
No, tulet sitten joskus vaikka kesällä?
haleja ♥

marmustoi:
Aivan, niinhän se on =)
Mietin toiselta kantilta, siltä ettei aina tarvitse olla näkyvä..

Kiitos kommentistasi ♥
Halit!!
Jael sanoi…
Sinä sitten keksit:) Ihanat tagit:)
Hienot! Ja nautinnollista viimeistä näyttelyviikkoa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …