Siirry pääsisältöön

"Niin syvästi kuultu musiikki, ettei sitä ole kukaan kuulemassa, vaan kuuntelija itse muuttuu musiikiksi."-T.S.Elliot





Yleensä emme katso kunnolla mitään.
Jos suljemme silmääme, näemme enemmän.
Saatamme nähdä koko kehollamme.

Kun todella kiinnitämme huomiota, näemme jokaisen esineen, tilanteen ensimmäistä kertaa ja se vaikuttaa aina tuoreelta ja uudelta, huolimatta siitä, kuinka monta kertaa olemme jo aiemmin sen kohdanneet.
Vapaudumme tavanomaisesta tavastamme nähdä..







Pidämme tietämistä parempana kuin välitöntä kokemista.
Kuitenkin tietämällä tapamme todellisuuden tai ainakin teemme siitä saavuttamattoman.







"Vain se päivä koittaa, jolle olemme hereillä."-H.D. Thoreau

Ajatukset kirjasta: Zen ja luovuus

Kommentit

Rita sanoi…
Kivasti kolahti postauksesi. Olen muutaman kuukauden lukenut ja pohdiskellut tietämisen, tiedostetun, tiedostamattoman, kokemusperäisyyden jne olemusta.

Hyvää wiikonloppua !
Kauniita ajatuksia ja kauniita tyttöjä!
Mukavaa viikonloppua sinulle♥
Leila Kastelli sanoi…
Olen silloin tällöin kurkistellut töitäsi ja ne vain paranee ajan myötä!!

Hyvää kevättalvea sinulle!
Kirjailijatar sanoi…
Tuo kaikki on varmasti totta. Ja tuon takia matkoilla yleensä näkee niin paljon enemmän, kun on valmis näkemään, haluaa joka solullaan nähdä ja kokea uutta.
Rita:
Samoin minä olen lueskellut läsnäoloa, olemista, kokemista..
Samoin sinulle, ihanaa viikonloppua

Irmastiina:
Kiitos sinulle sanoistasi,
mukavaa viikonloppua myös itsellesi ♥

leila kastelle:
Kiitos leila ♥
Ehkä kaikki mitä teemme ahkerasti sydämellä muuttaa muotoaan, syvenee..
Samoin sinulle ihanaa kevään tuoksua ja kuisketta. Kiva kun käyt kurkkailemassa täälä ♥

kirjailijatar:
Ihan varmasti paikan vaitaminen virkistää, haluaa olla oikeasti läsnä, pysähtyä, imeä itseensä niin paljon kuin on mahdollista.
Sinä oletkin koken ut ja nähnyt niin paljon ihania maisemia, hetkiä, paikkoja...
tinttarus sanoi…
Läsnäoloa itsessäni opiskelen nyt. Olen ollut kovin hauraana. Tosin siinäkin aitii vahvasti sisintään. Lähelle näkemisen eteen hiipii hetkittäin usva, jota työnnän pois ajatuksissa pieni kiitos. Kivustakin. Murheestakin.
Ihania nuo pienet tyttösi. Odotan kovasti sitä, että pian tapaamme. Ilman kiirettä.

Halaus♥ Ihan olet.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !