Siirry pääsisältöön

"Kun ottamisen halu lakkaa, jalokivet tulevat esiin"- Patanjali









Eilinen mustetyttö sai tänään eri värisiä musteita värimaailmaansa.
Niin erilainen tunnelma, erilainen tyttö.

Ylempi otettu salamalla, alempi sisällä valolampun alla.
Ehkä ylempi on lähempänä sitä todellista kuvaa.



Makailin sohvalla Pilkun kanssa ja luin Patanjalin, intialaisen filosofin "Joogasutraa".
Joogasutraa pidetään yleisesti joogan arvovaltaisempana perusteoksena.
Kirja on koottu kuudennella tai viidennellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua.


ASTEYA merkitsee pidättäytymistä halusta ottaa, saada.
Patanjali sanookin :"Kun ottamisen halu lakkaa, jalokivet tulevat esiin."
Kun ei "tahdo" mitään, voi kaikki tapahtua.
Ottamisen halusta vapautuneelle kirkastuu elämän tarkoitus.




Haluan pysähtyä tähän kolmanteen Yamaan.

Kommentit

Paula sanoi…
Vähän kuin "saat sen mistä luovut"?

Halaus*
Paula:
Niin on ♥
Kiitos sinulle ihana!
Jael sanoi…
Tyttö sai kauniit värit! Ihanaa viikonloppua Hanne!
tinttarus sanoi…
Kaunis tyttö.
KAunis sinä.
Ja niin viisas ajatus.
Antaessaan saa.
Harakka sanoi…
Viisas ajatus kyllä.
Ja niin kaunis on taas tyttösi!
Mä olen täällä nyt ollut tosi harvakseltaan ja vieläkin olen..sillä mulla on muutto meneillään ja sitä ei ihan pikkasessa ajassa tehdäkkään, kun ollaan samassa talossa asuttu jo 35v.
Mutta käyn kurkkailemassa kyllä tekemisiänne täällä, mutten ehdi kommentoimaan.
Hyvää kevään odotusta sulle!
Jael:
kiitos ♥
ihanaa viikonloppua sinulle!

tinttarus:
Voi miten paljon sitä on aina halunnutkaan...
Ja kun ei odota mitään, ei pety =)
niin yksinkertaista, viisasta ja usein vaikeaa arjessa..
halit sinulle ♥
SusuPetal sanoi…
Vesiliukoinen tussi on ihanaa, tykkään siitä itsekin. Se sopii sinun tyyliisi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …