Siirry pääsisältöön

Runonkulman galleriassa kollaasia tekemässä




Näyttelyni on yli puolessa välissä.
Kaksi lauantaita ja yksi keskiviikko jäljellä.


Tänään olin tekemässä kollaasia galleriassa.
Opastin ja neuvoin paikalla olijoita.
He olivat innostuneita, ihastuneita ja toivoivat kurssia aiheesta.
Lupasin.





Jännä huomata, kuinka vaikeaa oli olla läsnä sekä taiteen tekemisessä, että tekniikasta puhumisessa.
Välillä olin uppoutunut taiteen maailmaan ja sanat eivät tulleet järkevinä ja toisaalta välillä kun selostin, opastin, taiteen tekemisestä ei meinannut tulla yhtään mitään.

Johtuen aivopuoliskoistamme. =)
Sanat, tekniikka vasemmassa, taide oikeassa.





Tänään pääsin tähän...
Ehkä jotain pientä tai isoa muutosta??
Annan hänen olla ainakin huomiseen.


Kommentit

Jael sanoi…
Olispa saanut olla tuolla opissasi:) Ja ihana yllätys eilen,kiitos:)
Jael:
Oi, kestipä kauan ???
Kiitos ajatuksestasi ♥
Meku sanoi…
Oletpa Hannele nopea. Itsekin aion kirjoittaa, mutta en tänään enää... Tuo kurssiasia jäi ajatuksiin. Pidetään se jo pian. <3
Paula sanoi…
Ihana hyväntuulinen eka kuva :)
Kurssillasi olisi varmasti ilo olla, kaikin puolin.
Meku:
=)
odotan sun juttuasi ♥

Paula:
Kiitos =)
Toivottavasti =)
Mutta kun tekee kollaaseja, siitä jo tulee ihana, rento olo.
Halit sulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …