Siirry pääsisältöön

"Innostus ei "halua " mitään, sillä siltä ei puutu mitään."



Ylempi tyttö on viimeisempi..


Alempi hahmotelmaa..




Molemmat ovat pääasiassa musteella tehtyjä.
Ylemmän taustaan haluan jotain-
en tiedä vielä mitä?



Innostus tarkoittaa syvää tekemisen nautintoa, lisäelementtinään työstettävä tavoite tai näkemys.

Jos tavoitteen saavuttaminen on tärkeämpää kuin tekeminen, ihminen rasittuu.

Kohtalosi toteutuminen ei määräydy sen mukaan,  MITÄ  teet, vaan  MITEN teet jotakin.
Tietoisuudetilasi ratkaisee tekemisen laadun.

Tekstit olen löytänyt E.Tollelta ♥



ja tämä on se viimeinen versio, kait?


Kommentit

Jael sanoi…
Voi miten kaunis tyttö,mutta hänen katseensa on surullinen.

Oikein kaunista loppuviikkoa Hanne!
sylvi sanoi…
Kaunis tyttö.
Niin paljon kaunista olet taas piirtänyt.
Näitä on niin ihana katsoa.

Miellyttäviä päiviä sinulle Hanne.♥
Kaunista jälkeä kuten aina. Kivaa viikonloppua!
Jael:
Kiitos sinulle..
Aina mun katseet ovat hieman suruisia...
Samoin sinulle ihanaa viikonloppua sinne aurinkoon..

sylvi:
Voi kiitos sinulle sylvi ♥
Päivät tuntuvat miellyttäviltä.
Sinulle myös ihanaa aurinkoista huhtikuuta ♥

Helmi-Maaria Pisara:
Kiitos, kiitos sinä ihana ♥
Matkatar sanoi…
Tosi kaunista, niin tekstit kuin kuvatkin!
tinttarus sanoi…
Juutuin tutustumaan tuohon alemman postisi lyhyttukkatyttöön. Hän kuiskasi minulle .....salaisuuden siihen, miten löytää voima vaikean keskellä.

Valo laajenee kaiken aikaa. Ilmassa tuoksuu lupaus kesästä!

Voi hyvin♥
matkatar:
Kiitos sinulle kiva kun tulit ♥

tinttarus:
minäkin olen jäänyt häneen..

ihanaa Pääsiäisen odotusta sinulle ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !