Siirry pääsisältöön

Lokki kirjoittaa runoa....













Lokkeja on monta:
merilokki, harmaalokki, kalalokki , naurulokki, selkälokki.
Niin ja Lokki Johatan.

Ne ovat minusta kauniita ja niiden lento on uljasta.

Eniten minua sykähdyttää kurjen huuto, sitten joutsenen ja seuraavaksi lokin.



"Jos saisin elää
monta elämää

yhdessä olisin lokki
suuri ja myrskyn heiteltävänä
joka katsoo kuolemaansa koko ajan silmmin
Pitkä taistelu
voittamatonta vihollista vastaan
Lopulta se putoaa kesken lennon
merensä mahtavaan syliin...."

heidi Liehu/ Kultaiset tikapuut

Kommentit

Miten hienoja...tykkään kovasti!
Irmastiina.
oi kiitos sinulle ♥
Kiiris sanoi…
UPEA PIIRUS!! Kun luin Lokki Jonatania, niin kyyneleet virtasivat. Harmikseni kirja on minulta kadonnut
:(
Jael sanoi…
Hienosti piirretyt lokit! Viime kesänä lokit pihistivät jäätelöni Seurasaaressa,mutta tuo lokki on varmaan kiltimpi;D
Kauniita lokkeja. En oikein kamalasti välitä kyseisistä linnuista, mutta jotenkin saat ne kuulostamaan kivoilta!
Kiiris:
Mutta onneksi tarina on sinussa ♥

jael:
hesalaiset , jotkut, ovat röyhkeitä!
Toista se on täällä pikkukaupungissa =9
Kilttejä lokkeja.

Helmi-Maaria Pisara:
Tavallaan en minäkään aina,
mut minkä ne sille voi, mitä ihmiset heistä luulevat, sanovat..

Olen tehnyt yhden tanssin lokeille. Se oli kaunis tanssi, ihana musiikki ja aluksi ja lopuksi lokkien kirkunaa...
Huopalintu sanoi…
Lokit ovat ihania ja sinä tuot aina blogisi kautta valoa. Kiitos.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …