Siirry pääsisältöön

mereltä tuulee, valo kääntyy minuun päin, pidän vielä toppatakin päälläni..












Oli tosi hankalaa yrittää piirtää/raapustaa rikkinäisillä musteterillä.
Välillä ei tullut mitää ja yhtäkkiä muste valahti ja täytti enemmän kuin tarvis..

Tykkään piirtää vanhanaikaisilla mustekynillä,
mutta terät niin äkkiä menevät huonoiksi.
Toisaalta, sattuma, yllätys muokkaavat kuvaani, niin kuin nytkin..

Eilisen väripläjäyksen jälkeen tämä mustavalkoinen rauhoittaa..

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Mustavalkoisuduessa, kun puhutaan kuvista, on omanlaisensa viehätys. Kun katson albumeista vanhoja värikuvia, ne eivät ole säilyttäneet aikaa ja tunnelmaa yhtä hyvin kuin mustavalkokuvat. Toisaalta taas luontoa olisi vaikea kuvitella ilman värejä. Olen kutenkin onnellinen, että halusin oman yo-kuvani mustavalkoisena. Myös grafiikka, jossa on käytetty vain yhtä tehosteväriä on minulle hot.

Tässäkin tytössä nyt puhuvat nyt sielu ja silmät, kun värit eivät vie huomiota.

Molempi parempi, sillä rrrrakastan sinun oranssia perhostasi!

Mukavaa viikonloppua ja suukkosia Pilkulle ♥

Kiiris sanoi…
IHANAA SUNNUNTAIPÄIVÄÄ!
Kirjailijatar sanoi…
Juu, ei täällä parane vielä luopua talvitakeita, kun tuulee niin kovasti. Tai no, tänään oli ehkä jo vähän lämpimämpi ilma.

Niin sielukas tuo sinun naisesi taas. Minä pidän mustavalkoisuudesta kuvataiteessa, elämässä en niinkään.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …