Siirry pääsisältöön

jokaisen syvyyden alla avautuu uusi syvyys...

Jumalan edessä ei ole hengellisiä ja maallisia alueita:
on vain yksi kokonainen elämä.




Vain pinnalliset ihmiset tuntevat itsensä.

Itseymmärrys ei ole yhtä tärkeää kuin eläminen sielunsa ohjaamana.
Voimme ymmärtää sielua paremmin aistien kuin ajattelun kautta.



Tietyn asteinen itsensä unohtaminen saattaa olla juuri se tekijä, joka sallii sielun murtautua läpi voimalla ja luovuudella.
Sielu johdattaa meidät pois tietoisuudesta ja tekee sen omaksi hyväksemme.



Pysyttelemällä psyykkisessä usvassa, saatamme päätyä paikkaan, jota olemme etsineet koko elämämme ajan.



Monet ihmiset sanovat haluavansa muuttua ja heidän tapansa ilmaista se, on täsmälleen oikea:
he haluavat tehdä haluamansa muutokset omalla tavallaan.
Mutta todellinen sydämen muutos saattaa edetä toiseen suuntaan kuin mihin tahtomme ja älymme sitä ohjaisi.



Todellinen luonteen vahvuus ilmenee halukkuudessa antaa elämän käydä ylitsemme ja kaivautua syvälle meihin.




Sen sijaan, että etsimme uusia keinoja hallita tilanteita, meidän olisi ehkä antauduttava esiin pyrkivälle elinvoimalle.



Elämää peittävä huntu on äärettömän ohut ja poistettavissa pelkällä mielikuvituksen henkäyksellä.




Jokaisen syvyyden alla avautuu uusi syvyys....


Ajatukset luin kirjasta " sielun ohjaama elämä"..
Ne avautuivat minulle vahvasti menneen viikon jooga- ja meditaationkurssilla, hiljaisuudessa, luonnon keskellä vain taivas kattona ja maa lattiana..
vain minä itse laitan rajani itselleni ja myös puran ne..

Kommentit

karhurannanesa sanoi…
Vain minä rakennan
sen röttelötalon
jota kutsun minäksi

Kun minut puretaan
avautuu altani
uusi syvyys
arleena sanoi…
Rauhoittavat ja kauniit kuvat. Jo ne auttoivat pysähtymään ja miettimään elämän suun taa ja rajallisuutta.
Yksinäinen susi sanoi…
Viisaita sanoja ja rauhoittavia kuvia.
Leila sanoi…
Vesi on tärkeä elementti. Sen ääni rauhoittaa - liplatus, virtaus, myrskykin. Sen virtaus saa ajatukset liikkeelle. Sen värit heijastuvat mieleen.

Kauniit kuvat.
Johanna sanoi…
Hienoja viisaita sanoja
Olematon:
Voidaanko sinua purkaa?
vai puratko sinä itse itsesi tai annat kaiken romahtaa?

Arleena: tuo koski Saarijärvellä yhdistää kahta järveä...se on uskomattoman kaunis...vesi sirtaa niinkuin meidänkin olisi hyvä virrata, elämänvirrassa, eikä takertua...

Yksinäinen susi:
Veden kuvat rauhoittavat aina. tutkimuksen mukaan jo plekästään kuvat luonnosta saavat meidät rauhoittumaan...

Hilma:
niin vesi on niin tärkeä mielle...Kuten mainitsit kaikki siinä on ihanaa...
Ja vedellä on oikeasti muisti!!!

Olen niin surullinen, kun emme ole vielä osanneet arvostaa vettä oikeasti..
monet Suomen järvetkin kärsivät jo sinilevästä...

Johanna:
Olen samaa mieltä kanssasi...toivottavsti ne lävistävät meidät ja tavoittavat sisimpämme ja muuttuvat lihaksi..
Anonyymi sanoi…
Hienoja viisaita sanoja ja mukana virtaavia kauniita kuvia. Syvyys heijastuu syvyydestä, sitä jaksaa katsoa ja miettiä vaikka kuinka kauan.

Olen ollut näköjään oikealla asialla tänään, kun olen nähnyt unta keskellä päivää ja antanut sen tulla, mikä oli tullakseen. Ja parasta: se on vielä kesken :-)

Tervetuloa taas takaisin blogistaniaan!
Kiitos Uuna...

taas tuo arki ihanuuksinen saapuu..iso kodin siivous, puhdistus, jotta valo uskaltaa tulla..
BLOGitse sanoi…
KAUNIS postaus kokonaisuudessaan...kiitos!
Pilviharso sanoi…
Kiitos, nämä sanat koskettivat minuakin. Vaikka olen ko. kirjan lukenut, tuo oli taas ikäänkuin uudeksi koettua nyt...
BLOGitse: Olen iloinen , kun nuo sanat ja kuvat saivat sinulle hyvän, rauhaisan mielen, avasivat jotain..

PILVIHARSO:
jännä huomata miten me muutumme...huomaamme se kun sama kirja avautuu uudelleen, hieman syvempänä, erillaisena..
itse löydän tuo kirjan aina uudelleen...ja ikäänkuin siinä aina olisi enemmän...
Kauniita rauhallisia kuvia. Itsensä voi hetkeksi unohtaa monella tavalla, joskus ajan puute..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin