Siirry pääsisältöön

naamioleikit...



"Persoona on naamio, johon ihminen suojautuu.
Persoonallisuuden kehittäminen on naamion riisumista.
Persoonallisuus on muodot, joihin ihminen kätkeytyy.
Persoonallisuuden kehitys on vapautua muodon kahleista."-Olavi Tähtelä

Jotkut ihmiset ovat pitäneet naamiotansa niin kauan kasvoillaan, että se on tarttunut kiinni. Sitä on vaikeaa enää irrottaa.

Olen tehnyt oppilaitteni kanssa joskus kipsistä naamioita. Naamiot tehtiin "ruma ankanpoikanen" draamajuttua varten.
Kun naamiot olivat valmiit, muotoiltu, maalattu, koristeltu...asetimme naamiot kasvojemme päälle ja työstimme draamatarinaamme...
Miten erilaista, miten helppoa on olla naamion takana. Tavallaan voit olla kuka tahansa, voit piiloutua ja olla kantamatta vastuuta, voit rohkeasti julistaa mitä tahansa,totuuksia, joita et uskaltaisi välttämättä huutaa tai edes kuiskata ilman naamiota...

Vaatii suurta rohkeutta elämässä uskaltaa sanoa totuus, joka tulee suoraan sydämestä.
Harva uskaltaa toteuttaa oman sisimpänsä ääntä. On muka pakko ottaa huomioon toisia...jos sanon sen mitä ajattelen, minusta ei ehkä pidetä enään.

Minkä puolesta me oikeastaan pelkäämme?

Kaiken minkä omistamme, kannamme aina mukanamme ja sitä ei kukaan voi koskaan meiltä ottaa pois. Mutta jos emme ole yhteydesä sisimpäämme, emme kuule sielumme hentoa änntä, kuinka voimme oikeasti kulkea omaa ainutlaatuista polkuamme elämässämme.

"Ruumis on ihmisen ainoa koti, koko maailmankaikkeudessa. Se on ykseyden väline,
joka liittää hänet tähän maailmaan. Se on tavattoman pyhä temppeli.

Sielu ei ole suinkaan kehon kätköissä, piiloutuneena johonkin uumeniin. Totuus on pikemminkin päinvastainen. Ihmiskeho on sielussa ja sielu kätkee meidät kokonaan sisäänsä. Joka puolella ihmistä hehkuu kaunis ja arvoituksellinen sielun valo.

Ihmisen fyysisessä, ruumiillisessä hahmossa on viisautta, joka on hohtavaa ja syvällistä. Sairaudet johtuvat usein siitä, että me olemme laiminlyöneet itseämme, emmekä ole kunnelleet kehomme sisäistä ääntä. Kehon sisäiset äänet haluavat puhua kanssamme ja kertoa meille totuuksia, jotka piilevät ulkoisen elämämme pinnan alla."-Kelttiläistä viisautta

Me pelkäämme, häpeämme, olemme syyllisiä....pakenemme ja piiloudumme naamioittemme taakse....joka kerta kun emme ole kuunnelleet omaa rytmiämme, omaa sisäistä ääntämme, paksu mössökerros rakentuu aidon itsemme päälle...ja me ilmaisemme itseämme valheellisen kuorikerroksen kautta. Sanat eivät tavoita keskustamme enään.

Pikkuhiljaa naamiomme tarttuvat yhä tiukemmin kasvojemme päälle....

Kommentit

arleena sanoi…
Kelttiläinen viisaus kuulosti korvissani selkeän totuudelliselta.
Sielun määritelmä avasi aivan uuden näkökulman koko ihmiseen
Annie sanoi…
Hieno kirjoitus, enpä ole aikaisemmin käynyt täällä. Ovatko piirrokset omiasi? Taideterapiaa?

Minulla on ollut tapana sanoa rohkeasti mitä ajattelen, koska inhoan teeskentelyä, mutta ihmiset loukkaantuvat niin helposti, että olen muuttunut varovaisemmaksi.

Roolileikeistä ja näyttelemisestä pidän, koska on jännittävää ja vapauttavaa olla välillä joku toinen. Mutta muuten pyrin olemaan oma itseni, rehellinen itselleni.
Arleena. ihanaa, jos löysit jotain uutta mietittävää, näkökulmaa... minustakin tuo kuulostaa niin ihanalta..lepäämme sielumme valossa....

Annie: Kiva kun eksyit tänne..
kaikki kuvat ovat omia tekemiäni kaikissa blogeissani...

Minusta on tosi upeaa, että sanot rohkeasti omat mielipiteesi..Mitä sitten, vaikka ihmiset loukkaantuvat...kyllä he aistivat ongelman olevan itsessään, jos yhtään ovat läsnä asiassa ja itsessään...
samoin minä inhoan teeskentelyä...
Sen aistii toisesta...
itse olen ollut liian kiltti...
Katja Tanskanen sanoi…
Olet enemmän kuin oikeassa siinä, että vaatii suurta rohkeutta uskaltaa sanoa totuus, joka tulee suoraan sydämestä.

Totuuden puhujista ei pidetä; he jäävät monessa tilanteessa yksin.

Minä olen kuunnellut sisintäni ja puhunut totuuksia. Elämä ei aina ole ollut helppoa, mutta olen sinut itseni kanssa. On myös ilo kohdata muita, jotka uskaltavat kulkea omaa tietään.
Hannele sanoi…
On hyvä että joskus voi naamioita käyttää, kaikkien kanssa ei voi olla ihan alasti.. Se vaatii rohkeutta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin