Siirry pääsisältöön

elämää..

"Joku on pannut salaa käteeni rakkauden kukan.
Joku on varastanut sydämeni ja sirotellut sen yli koko taivaan".-Tagore







"valon lapsi, et tiedä, että Valo on sinussa.
Ei ole kirkkaampaa Valoa kuin se, joka loistaa sisällämme.
Älä pyydä Jumalalta loistavaa uraa,
pyydä Häntä osoittamaan itsessäsi oleva loisto."-IOK

"Minä annan tämän päivän sinun käsiisi.
Lasken sinun käsiisi kaikki kysymykset, kaikki taakat lasken harteillesi.
Minä rukoilen veljeni puolesta, itseni puolesta.
Auta, että saamme palata Rakkauteen."-IOK


Vien nämä kirjat, joissa nämä sanat, entiselle oppilaalleni, entisen kolleegani tyttärelle, joka menetti kuusiviikkoisen pienen pojan kätkytkuolemalle.
Hän pyysi näitä sanoja lohdukseen...

Isäni kuoleman ymmärrän,
mutta ystäväni vauvan kuolemaa on minun vaikea ymmärtää...

Kommentit

sylvi sanoi…
Ihana lohdutus lapsen vanhemmille. Sinä olet vahva kun jaksat toisiakin lohduttaa, olet hyvä ystävä.♥

pyhässä kirjassa sanotaan , Heikkoudessani olen vahva.
Leena Lumi sanoi…
Ennenaikainen lähtö jättää vain yhden kysymyksen: Miksi?
Maria sanoi…
Ole lähellä -ja sinä varmasti oletkin.Syvässä surussa olevaa on muistutettava hengittämisestä.Sekin on raskasta.Sanoista voi saada apua ja voimaa,Olet varmasti oikea ihminen hänen vierelleen Hanne.
Yaelian sanoi…
Kätkytkuolema on niin julma kuolema,ja siihen ei edes löydy kunnon selitystä,miten surullista.Kauniisti yrität lohdutella vauvansa menettänyttä entistä oppilastasi.
arleena sanoi…
Lapsen kuolema on aina selittämättömäm lohduton ja turha.
Verna sanoi…
Haluan uskoa, että nämä liian varhain, arvaamatta vanhempiensa käsivarsilta poisotetut sielut ovat saavuttaneet syvimmän viisauden jo syntyessään. Että he tulivat luoksemme tuomaan jotain, joka kaikessa ajallisessa lyhyydessään on hyvin kallisarvoista.

Koko elämä on täynnä avoimia kysymyksiä, joihin epätoivoisestikin etsimme vastauksia. Onneksi saamme olla täällä toinen toisiamme varten ja lohduttaa toisiamme suurimman surun keskellä. Yksin ei kukaan jaksa...

Onneksi sinä olet olemassa surun keskellä ystävillesi.
hanne sanoi…
sylvi:jotenkin huomaan, että hän tuli luokseni...
tai minä halusin antaa hänelle pienen tauluni..kuvan , jonka oli tehnyt isäni kuoleman jälkeen..
ja hän soitti ja halusi jutella kanssani, kyseli Ihmeiden oppikurssista..

leena LUmi:
Löydämmekö me yksin oikeaa vastausta tuohon kysymykseen, etenkin silloin jos olemme itse äitejä..

maria:
Olen iloinen, kun huomaan, että joku kysyy minulta...

Yaelian:
En oikein itse tiedä tuost akuolemasta, ehkei kukaan tiedä..
On se niin julma..

arleena:
niin käsittämätöntä..
mutta....

Verna:
Minä uskon samansuuntaisesti kuin sinä.
Pieni sielu on siellä jossain jo päättänyt tai suunnitelma on olemassa..
Hän tuo viestin, valon...hänellä on suuri merkitys monelle...

Ei sitä heti ensimmäisenä halua puhua kenellekkään, ainakaan äidille , joka on menettänyt lapsensa...
mutta tuo uskomus helpottaa, antaa rauhan ja ymmärryksen, joskus...
niin minäkin olen ajatellut Maijani sairautta...

Kauniisti kommentoit Verna..
Olemme toisiamme varten , uskon..
Täälläkin tuo ymmärrys ja kuunteleminen tapahtuu..
Toien kautta löydämme itsemme!
Pilviharso sanoi…
Olet hyvä ja ihana ystävä. Kyyneleet tulivat silmiini myötäelämisestä.

Vaikka lapsen(i) menetys on kovinta, niin siitäkin voi jatkaa omaa elämäänsä. Ontuen, ikävöiden ja miten kuten, mutta kuitenkin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …