Siirry pääsisältöön

ja ruoho kasvaa...




"Ohuena, valkoisena
keveänä,hiljaisena
taivaalle käy pilvien tie.
Sulje silmät, tunne autuus,
valkoisena, viileänä
kun se unten sineen vie."H.Hesse


Isäni siunaus- ja jäähyväistilaisuus oli lempeän kaunis.
Surun puhdistava hento kosketus
ja vapauttava itku.
Ilo ja läsnäolo astuivat sisään.

Oli niin mukava tavata sukulaisia, pitkästä aikaa.
Pieni väsymys kaikesta, kuitenkin avoin,kevyt ja pehmeä olo...

Kommentit

Ari sanoi…
Surun tehtävänä on auttaa hyväksymään menetykset. Se sopeuttaa elämän väistämättömiin muutoksiin ja avaa ovet uuteen.

Jaksamista Hanne!
Yaelian sanoi…
Surullinen tapahtuma joka yhdistää sukulaiset.Paljon voimia Hanne.
hanne sanoi…
Ari:
Kiitos sinulle..
niin tapahtuu..
uudet tuulet puhaltavat, uusi tila avautuu..

Yealian:
Kiitos sinulle..
Yllättävän hyvin kaikki on mennyt..
Harakka sanoi…
Sulle voimia Hanne tosi paljon.
Surutyö kestää kauan, mutta hetken päästä kuitenkin jo vähän helpottaa.
Hautajaiset ovat oikeastaan sen surutyön alku.
Sait jättää isällesi hyvästit ja tavata sukulaisia, se on hyvä.
Voimia..ja hali sulle Hanne!
Maria sanoi…
Lämpöisin terveiseni sinulle Hanne!
Leena Lumi sanoi…
Tähtipolkuja

Isä rakas, kaikki taivaan tähdet sinä!

Siinä se seisoi lehdessä kuin lapsen parku tai lokin viiltohuuto.

Saattoväki laski jo seppeleitään ja odotti pitopöydän antimia, satakuntalaisen runsaita.

Sisko itki.

Minä vain hymyilin raskaana tiedosta:
Hän vaeltavi tähtien polkuja - minä tunnen tien.
Pilviharso sanoi…
Halaten, myötäeläen...
arleena sanoi…
Kaunis jäähyväiskimppu.
Muistot eivät kuole koskaan.

Voimia eteenpäin.
Voimia sinulle!

Ystävät ympärillä pehmittävät maailman kovuutta.
hanne sanoi…
Harakka:
Kiitos sinulle..
Tuntuu, että susu on jo väistynyt, hakeus, kaipuu vain jäljellä..=)

Maria: Kultainen kiitos sinulle!

Leena Lumi:
Aivan, sinä tiedät minut..
Kiitos sinulle!

Pilviharso: Kiitos sinulle ihanainen!

arleena:muistot elävät kuten rakkauskin ikuisesti..Kiitos sinulle..

Kuuden kuun emilia:
Kiitos kultainen emilia,
näin on..=)
Rita sanoi…
Sininen ja valkoinen. Taivas ja pilvet. Ne hälventävät surua, joka väistämättä kuuluu elämään. Olen iloinen että hautajaiset menivät hyvin.
Una sanoi…
*halaa hiljaa*
Tuure kirjoittaa sanoi…
Voimia ja jaksamista sinulle, yritä pärjätä! "kotipolkua vain hän on mennyt päin sinimerta" - kuten Kailas kirjoitti kuolemasta. Minusta tuo säde on lohdullinen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …