Siirry pääsisältöön

tiistain jälkeen...

Olen hyvin herkkä.
Olen myös hoitaja.
Olen vanhasielu.
Olen hektinen.





Minulle on hyvin tärkeää olla hiljaisuudessa.
Minussa on ollut liian paljon ihmisiä, paljon minua "syöviä" ihmisiä.
Minun on tärkeää kuunnella omaa itseäni, sen ääntä.
Oltava nöyrä itselleni.Rakastaa itseäni.
Oltava itsessäni metsän kuningatar.






Kun kuuntelen äitiäni, olen vain hiljaa ja rakkaudessa.
En neuvo, opasta, tiedä, tuomitse, arvostele, annan hänen puhua, olen vain rakkaudessa, näin en vie häneltä pois mahdollisuutta kasvaa.




En murehdi Maijasta.
Hänellä on hyvin kaikki.
Hän on sairaalassa, koska hänen on kohdattava ihmisiä, asioita, jotka ovat olleet kesken.
Me olemme siskoksia, autamme toisiamme vuoroin.






Tunteet ovat ainoita, joita sielumme ottaa mukaansa , kun kehomme kuolee.
Tunteemme ovat kaikkein tärkeimmät.
Niitä kannattaa kuunnella, kunnioittaa ja arvostaa yli järjen!
Sielu muistaa kaiken.

Minun kohtaamani ihminen on ensimmäinen mies, joka on vanhasielu, joka ei "syö"
minun enrgiaani, luovuuttani, ihmisyyttäni.

Olen ollut kanavoinnin jälkeen hyvin herkkä, läsnä itsessäni, onnellinen, kiitollinen..

Kommentit

Maria sanoi…
Sylillinen lämpöisiä ajatuksia sinulle Hanne ! Elämää kaikissa väreissä on kuvissasi ja ajatuksissasi.
Leena Lumi sanoi…
Valkolehdokilla aloitit...avautuvaan ruusuun lopetit ja siinä välissä...

Energiasyöpöt ympärillä ovat maanvaiva. Siksi joudun väkisin ottamaan retriittini eli puhelin kiinni etc.

Ihanaa, että olet löytänyt 'akun';-), joka lataa sinua, eikä syö energiaasi.

Äidit voivat viedä voimia, joten heidän kanssaan on joskus/usein parasta olla hiljaa. Sen minäkin olen jo oppinut...
pilvikki sanoi…
Elämänmyönteistä ja helpottavan lohdullista tekstiä. Ja kauniita kuvia.
Seija sanoi…
Juuri näin!
Jousimiehet tarvitsevat omaa tilaa paljon.
Niin minäkin. Minullakin tänään oma "supsutuspäiväni"
Supsutan omiani. Muuten "hukkaan" itseni.
Minunkin armaani ymmärtää sen.
Kiitos siitä!
Voimia antavia ja huolettomia päiviä Sinulle!
Enkelit huolehtii!
Pilviharso sanoi…
Silmät kyynelissä luen tätä kaunista postaustasi. Tuo, että tunteet ovat ainoita, mitä sielu ottaa mukaan - niin ihanaa, en ole noin sitä ennen ajatellutkaan. Lohdun lisäksi tunnen juuri nyt ikävää Lastani kohtaan, mutta rakkaustunnesiteemme ei katkeakaan koskaan.

Kiitos taas sinulle, minä sain tästä paljon!
Kirjailijatar sanoi…
Minä olen aina ajattelut olevani myös vanhasielu. En kyllä tiedä, olenko. Jotenkin olin lapsenakin aivan erilainen kuin muut, aina vähän ulkopuolinen ja erilainen. Mutta ei se ollut paha ollenkaan. Ihanaa, että olet kohdannut hyvän vanhansielun :)
RunoTalon Sari sanoi…
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
RunoTalon Sari sanoi…
Kirjoitan viestin uudestaan, kun oli kirjoitusvirhe :)
Kirjotat niin kauniisti, aidosti ja rehellisesti, että tuntuu lukijastakin hyvältä. Onnesi ja tasapainosi siirtyy minuunkin kauttasi. Valkolehdokki on puhdas valkoinen, sopii niin hyvin, jään hymyilemään.
Kaarnikka sanoi…
Paljon lämpimiä ja valoisia ajatuksia sinulle. Kauniit kuvat ja ajatuksia herättävät lohduttavat sanat. Kiitos tästä postauksestasi.
Maria:
kiitos maria,
nuo kukkaset ovat niin mielessäni ja läelelläni..

Leena Lumi:
Hyvä kun huomaa nuo reppanat..
Ehkä itse suojauduttuaan voi heillekin antaa jotain , valoa..

taru:
Kiitos taru..
sain noita viestejä itselleni ja ne minusta tuntuivat aivan oikeilta...

Seija:
Ihana tuo sun "supsutuspäiväsi"..
ja niin tärkeä, kailille!

Pilviharso:
Ihana, jos yhtään annoin sinulle jotain hippuja elämääsi..
Tuo suru ei koskaan haihdu mutta se muuttaa aina muotoaan valoksi, kauneudeksi, rakkaudeksi..joka kantaa sinua elämässäsi

Kirjailijatar:
Minusta tuntuu, että sinä olet!
Olet ymmärtänyt, auennut maailmankaikkeuden suurille ihanille ulottuvuuksille..
löytänyt aidon itsesi..ja ymmärrät..

Runotalon Sari:
haluan jakaa sitä iloa ja kauneutta jota elämässämme on, omalla tavallani..
jokaisella on oma polku, oma ymmärrys ja vastaanotto asioille, niitä on tärkeä kunnioittaa...
ei saa loukata yhtäkään sielua..

Kaarnikka:
Kiitos sinulle metsän kuningatar, nuotioiden valo!
Anonyymi sanoi…
Viisaita ajatuksia, mielenkiintoisia, kulkevat hyvin paljon samoja polkuja kuin omani.
On tärkeää antaa, mutta on myös tärkeää löytää tasapaino antamisen ja saamisen välillä. Hienoa, että olet löytänyt ihmisen, joka ei kahmi energiaasi. Hyvää jatkoa teille :-)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin