Siirry pääsisältöön

kukkia kesän sylissä..




Tänään on isäni, joka nukkui pois kolmisen viikkoa sitten, syntymäpäivät.
Hän rakasti kukkia.
Aina kun kävin hänen luonaan, aluksi oli ohjelmassa kierros puutarhassa.
Onkohan minusta tulossa samanlainen..





Lauantaina meillä on isäni hautajaiset Jyväskylässä.
Hautajaisissa on se ihanaa, että näkee pitkästä aikaa omia sukulaisiaan.
Asun niin kaukana kaikista, ettei kukaan viitsi tulla luokseni kyläilemään, muuta kuin vakavimmissa, juhlallisimmissa jutuissa.






Tänään tarjoan sielunystävälleni tomaattikeittoa puutarhassani.
Odotan malttamattomasti iltaa.
Valmistautumiseeni tarvitsen koko päivän, melkein...





Olen niin kiitollinen tästä kesästä,
uudesta ystävästäni,
vapaudestani,
elämästäni..
Kaiken surun keskellä aina loistaa iso valo, kutsuu suuri rakkaus
ja ilo...

Kommentit

Una sanoi…
Suru ja rakkaus
kävelevät käsi kädessä...
Leena Lumi sanoi…
Huomaatko, miten kuvasi loistavat sekä valoa että kaihoa, ikävää.

Isäni asui melkein siellä kuin sinä nyt, ja minä täällä missä isäsi...matka oli pitkä. Sain etiäisen hänen lähtöhetkestään, mutta myöhästyin kaksi tuntia. Mitään ei silti jäänyt kesken. Kaikki oli meillä hänen kanssaan aina hyvin niin alussa kuin lopussa.

Hautajaiset sinulla lauantaina...Hän on silloin kirkkain vesipisara, kirkkain valo, sinisin lemmikki...ei poissa...
lumiomena sanoi…
Hautajaiset ovat haikea ja hieman ristiriitainen juhla: Suru läheisen poismenosta ja samalla kuitenkin iloa sukulaisten tapaamisesta. En osaa pukea sitä sanoiksi.

Kuvasi ovat kauniita, varmasti isäsi olisi nauttinut niiden katsomisesta.
Maria sanoi…
Herkän kauniit tunnelmat sinulla täällä Hanne!Sydäntä lämmittävää uudet tuulahduksesi!Isäsi muistopäivään toivon lämpimästi voimaa sinulle!Oma isäni taas intervallijaksolla lähden pian häntä tapaamaan.Pienokainen pääsee tänään sairaalsta omaan kotiinsa vanhempineen .Elämän pyörä pyörii.
sylvi sanoi…
Toivon voinia ja Taivaan Isän runsasta siunausta Sinulle.
Kukissasi loistaa todellakin kaiho ja rakkaus.
Taru sanoi…
Kierros puutarhassa avaa aisteja.

Ja rakkaus se sykkii luopumisen ja surunkin keskellä voimakkaana.
hanne sanoi…
Una:
miten kauniisti ilmaistu..

Leena Lumi:
huomasin, kun mainitsit ...
kaunnita lohduttavia sanoja sinulle, kiitos!

lumiomena:
useasti elämässä ovat läsnä ristiriitaisesti ilo ja suru, toinen tukee toistaan..
ihminen on auki kaikkeudelle..

Maria:
Elämä pyörii..
elämä tuo ja vie...
olkaamme vahvasti kiitollisina läsnä tässä hetkessää..

Sylvi:
kiitos sinulle sydämellisesti ja halaus..

taru:
rakkaus on aina läsnä,
emme aina huomaa sitä, kun olemme muualla kuin tässä hetkessä...Kiitos!
Una sanoi…
Unohdin laittaa osanottoni Hanne...

*halaa hiljaa*
Inkivääri sanoi…
Halaus sinulle surussasi. Kuvasi ovat niin kauniita ja herkkiä, kuin runoja jokainen, niissä on rakkautta ja kaipausta, iloa ja surua...
SusuPetal sanoi…
Olen iloinen onnestasi.

Surussasikin on valoa ja toivoa.
Kirjailijatar sanoi…
Näin se on, elämän ääripäät ja tunteet kaikki vierekkäin.
Johanna sanoi…
Surua ja iloa yhtaikaa, elämää siis.
Lohdutushalaukset ja voimia lauantaille....
ja sitten sen sinun iloisen asian takia pompin ja hihkun täällä jipiitä! Ihanaa Hanne!
Nana sanoi…
Onneksi surun rinnalla kulkee elämän valo, rakkaus.
Onneksi sinä näet sen.
Voimia sinulle, paljon kukkia poluillesi!
Huhtikuunnoita sanoi…
Kukat tuovat iloa ja lohtua kauneudellaan ja myös katoavaisuudellaan. Niinhän ne ovat kuin ihmisen elämä, syntymä, kasvu, haurastuminen ja kuolema. Meillä se kestää vuosia, kukalla vain muutaman kuukauden.
Lämmin osanottoni.
Yaelian sanoi…
Rakkaus taisi pyyhkäistä surun pois. Muistan isästäsi laittamasi kuvan,hän näytti siinä niin sympaattiselta.
Hautajaiset keräävät sukulaiset kokoon, surullinen tapahtuma joka samalla on sosiaalinen tapahtuma.
arleena sanoi…
Suru ja ilo rinnakkain. Kaikella on tarkoitus. Ja miksi näin lähekkäin.
Lohduttavaa.
Verna sanoi…
Kaikki on suunniteltu ennalta. Kauneus, kaipaus ja rakkaus kulkevat käsi kädessä.
hanne sanoi…
Una:
kiitos sinulle..

Inkivääri:
kiitos sinulle..
olen surrut isäni kolmen vuoden dementiavaiheen aikan paljon, joten nyt tuntuu helpottavalta, että hän pääsee pois =)

SusuPetal:
kiitos,
ihana olotila..ilo ja onni..



kirjailijatar..
niin valo ja pimeys luovat toisensa..

johanna:
kiitos sinulle..
olen niin iloinen ja minäkin haluan pomppia..

Nana:
kiitos sinulle nana..
Se mitä näen ja koen , vahvistuu..

Huhtikuunnoita:
ihanasti vertailit kukkia ja elämää, kauniisti
niin se on..kiitos sinulle

Yaelian:
Iloa meidän täytyy elää, löytää ja nauttia kaikesta..
Iloa sinullekkin..

arleena:
uskon samoin,
kaikella on aikansa, tarkoituksensa,
iso suunnitelma...

verna:
kaipuksessa näemmä rakkauden, koemme ilon, että kaipaamme..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !