Siirry pääsisältöön

sateen keskellä..

"Hiljaisuus: läpinäkyvä liekki
lupaus vailla ääntä"-H.Liehu







sade puhdistaa hengityksen
avaa kasvoni valoksi
sade soi
auringon kosketus on äänetön-hanne


"Olkaamme toistemme musiikki
ja toistemme hiljaisuus"-H.L.



vedellä on muisti
se kuulee sanasi
tunnistaa tunteesi
piirtäen ne kuvioiksi-hanne


Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Onpa Liehulla upeita runoja ja olit saanut sanoihin sopivat kuvat. 'Veden muisti', ja sitten on ihon muisti ja sitten on semmoinen lause kuin 'Muistaminen on eräänlaista kohtaamista.'
sylvi sanoi…
Kauniit ja kuviin sopivat runot. Kuvat on elävän näköiset.
Marge sanoi…
IHANAA, KAUNISTA!! Nautin sanoista ja kuvista!

Oikein mukavaa viikonloppua sinulle!!:)
Maria sanoi…
Niin kaunista menin sanattomaksi.
arleena sanoi…
Kauniita sanoja ja kuvia
Uuna sanoi…
Kauniita säkeitä, etenkin omasi. Lohdullinen sateen rummutus ja puron solina.
Harakka sanoi…
Kaunista niin...
Kauniita sanoja ja kuvat kuin tehty niihin!
Kaarnikka sanoi…
Pidin kovasti molemmista, runoista ja upeista kuvista. Oma runosi oli ihanan herkkä.
Ihanaa viikolopun jatkoa
Rita sanoi…
Vesi on ihmeellinen elementti!
hanne sanoi…
Kiitos teille kaikille kommenteistanne ja siitä että olitte täällä hetkisen kanssani..
sanat ja kuvat johdattavat meitä valoon...
Haneli sanoi…
Ihania kuvia ja sanoja!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …