Siirry pääsisältöön

"Kun sinussa on rakkaus, sinulla ei ole muita tarpeita kuin laajentaa sitä"-IOK




"Pyhä Jumalan lapsi, milloin sinä opit, että ainoastaan pyhyys voi sinua tyydyttää ja antaa sinulle rauhan.
Kun Minä synnyn sinussa, sinä heräät suuruuteen.
Rakkaus ei ole pientä,ja rakkaus asuu sinussa, sillä sinä olet Hänen asuinsijansa."-IOK


Joka sunnuntai on minulla Ihmeiden Oppikurssikokoontuminen.
Tunnen itseni laajentuneen, avautuneen, keventyneen.
Vaikea selittää, eikä sanoja oikeasti tarvitsekkaan.
Se valo loistaa ja lämmittää.

Muutama vuosi sitten en olisi kirjoittanut noita edellä mainittuja, IOK:sta lainattuja lauseita, puhumattakaan että sanoisin niitä ääneen. Ehkä luin ne mutta se riitti. Nyt haluan elää ne todeksi.


Jossain vaiheessa ajattelin, että jos annan elämäni Pyhän Hengen johdatettavaksi, elämästäni tulee tylsää, mitään ei voi tehdä,huivi päähän ja kireälle...
Näistä asioista puhuminen, kirjoittaminen oli epämiellyttävää, jotenkin....en löydä sanaa...mutta ehkä joku teistä löytää, jos hän on vaikka just siinä kun minä ennen olin..

Ja jokainen saa olla just siinä missä on! Kenen kanssa haluaa! Se on aina oma valinta!

Enään en pelkää ja haluan luovuttaa elämäni suuremman haltuun.



Kommentit

Yaelian sanoi…
Hanne,kuulostaa kuin olisit löytänyt sisäisen rauhan:-) Paljon haleja!
*iTkUpiLLi* sanoi…
Ma olen ollut tosi arka kirjoittamaan tai ylipaatansa puhumaan IOK:ista.

Ma olen miettinyt tota asiaa paljon...tai no en niin miettinyt, mutta olen halunnut loytaa oikean keinon puhua ja kirjoittaa.

Mutta huomaan, etta mulla on todella suuri tarve saada jotenkin levitettya sita ilo sanomaa ja sita kaikkea hyvaa, mita itse olen saanut.

En vaan uskalla kayttaa niita sanoja aaneen, joita omassa mielessani jatkuvasti kaytan...

Musta tuntuu, etta niin ymmarran mista kirjoitit. Miten ihana olikaan lukea tuttuja lauseita taalta sun blogilta. Tama oli jonkilainen vastaus mulle. Kiitos.
hanne sanoi…
Yaelian:

tämä on mulla pitkä, hidas, mutkainen polku...
mutta tiedän mitä haluan..

iTkUpiLLi:

oi kun ihanaa kuula että sinäkin kuljet tuota polkua, omaa polkuasi..
ihanaa, tiedän että ymmärrät ja minä ymmärrän sinua..
On niin helppoa kun on tukena, läsnä tuo ohjaus, vaiks ainakin mä putoan niin usein egon viemöksi mutta onneks huomaan sen.

Minäkin haluan laajentaa...
mutta tiedän, että ihmiset haluavat itse valita, itse löytää ja sen he tekevätkin...joskus..
ehkä me luomme pieniä siemeniä, kun uskallamme kirjoittaa, sanoa ääneen, mitä plokua haluamme kulkea...Iso ihana halaus sulle..tulit tuhat miljoona kilometriä lähemmäks mua!!Kiitos sinulle!
Lastu sanoi…
En ole koskaan kuullut Ihmeiden oppimiskurssista, mutta aavistan mitä se ihmiselle tekee.

Rakkaus on todellisuus. Rauha. Omassa itsessä.
sylvi sanoi…
"Pyhä Jumalan lapsi, milloin sinä opit, että ainoastaan pyhyys voi sinua tyydyttää ja antaa sinulle rauhan.
Kun Minä synnyn sinussa, sinä heräät suuruuteen.
Rakkaus ei ole pientä,ja rakkaus asuu sinussa, sillä sinä olet Hänen asuinsijansa."

Ihana kuulla että olet löytänyt rauhan.
Taivaan Isän runsasta siunausta sinulle rakas ystäväni hanne.♥
arleena sanoi…
Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Joten ymmärrän, että kirjoitat nuo lauseet.
Kirjailijatar sanoi…
Jokaisella oma polkunsa, kiemurteleva ja joskus raskas. Mutta on jo onni, jos tietää olevansa oikealla polulla :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !