Siirry pääsisältöön

marraskuu- luonto on kaunis, kuunteleva, odottava




Kaikki on niinkuin pitääkin.
Luonto on valmistautunut nöyränä vastaanottamaan, mitä sitten tuleekaan.
On niin rauhaisaa kulkea marraskuun metsässä.
Rakastan tätä värimaisemaa.






Huomaan itsessäni muutoksia.
En enää niin mielelläni hakeudu ryhmään, ihmisten pariin.
Pieni "ahdistus" latino- ja zumbatunneilla.
Tarvitsen isot tilat. En kaipaa, että kuka tahansa hengittää niskaan.

Hakeudun itseni luokse, luonnon syliin, hiljaisuuden kotiin.






Minun ei enää tarvitse olla
hyvä
näkyvä
kuuluva
riitän itselleni tällaisena

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Hanne, vannon, että tuo sun eka kuva on paras valokuvasi. Se sopisi melkein kaikkiin runoihini. Pitäisiköhän testata lukijoiden sietokykyä;-)

Myyvin työsi on Syystyttö ja ehdottomasti kaunein on Valkopukuinen.

Siis mun mielestä.
arleena sanoi…
Kauniit ja tyynet kuvat.
Tein tänään myös hiljentymiskäynnin metsässä - satoi ja oli hiljaista, odottavaa. Mutta kaunista kuin sinun metsässäsi.
tinttarus sanoi…
Niin. Tänään olen ollut minäkin itseni kanssa. Ja flunssan. MArraskuun karussa harmaudessa on lupaus. Siinä on voimaa. Kun sitä tarpeeksi katsoo. Metsän syliin kaipaan. Ja kuntoilemaan. KAksi erilaista maailmaa, joissa kummassakin viihdyn. Itseni kanssa. Kaamoksen myötä tulee kaipuu yksinoleiluun. Mietin tänään merkityksellisemmin sitä, että olen syntynyt marraskuussa.....minäkin.
NAutin kuvistasi!!!
hanne sanoi…
leena Lumi:

voi kiitos Leena, ihana kuulla mielipiteitäsi..
sitä paitsi sinulla on hyvä maku..

testaa vain sietokykyä..
lenkkeilen tuon maiseman ohi useasti, se on niin kaunis paikka, pysähdyn aina hengittämään tuota kauneutta itseeni..

arleena:
metsän henkiä olemme me..
sade vielä korostaa pehmeyttä ja tuo tuoksuja...

tinttarus:

Minä olen syntynyt joulukuussa...
Ihmeellistä, kuinka kauan minun on täytynyt elää, ennenkuin olen löytänyt tärkeitä polkuja ja näen turhia polkuja.. ja joskus en tarvitse edes polkua...

Sinulle paljon valoa, energiaa ja flunssankarkoitusta lähetän..
halauksin !
Maria sanoi…
Marraskuun pehmeää hämäränhyssyä sinulle Hanne.Voi hyvin!
Tuittu sanoi…
Tuntuu kuin puhuisit minun ajatuksiani :) Minustakin marraskuun värit ja värittömyys on kaunista ja välillä tuntuu hyvältä ihan vain oma seura ja hiljaisuus, olla luonnon oma.
Lastu sanoi…
Kaunis on marraskuu ja kiitos kun sen taiot esiin. Kuvasi ja sanasi pysähdyttävät, antavat luvan tähän vaiheeseen: vetäytymiseen. Ei tarvitse olla kaiken aikaa sosiaalinen, ei edes positiivinen.

Muistan edesmennyttä sairaalasielunhoitajaa, Irja Kilpeläistä, joka jaksoi aina muistuttaa miten tärkeä kuukausi suomalaisille on marraskuu. Saamme hengittää hiljaisuutta. Kaikessa rauhassa, omaan tahtiin. Ja saada siitä voimaa.
Kirjailijatar sanoi…
Minustakin nämä ovat kauniita kuvia. Marraskuu on kaunis kaikessa paljaudessaan ja olet sen hienosti vanginnut.
lumiomena sanoi…
Harmaassa, kuten nyt marraskuussa, on kaikki sävyt. Minäkin pidän tästä vuodenajasta ja mieleni on lunta odottava.

Kauniita kuvia - ja kauniita ajatuksia!
hanne sanoi…
Maria:
Kiitos sinulle..
hämäränmyssyssä sitä naatiskellaan..
Siivosin tänään, ostin lisää kyttilöitä,
tein borsch-keittoa nyt hyvällä omatunnolla sohvalle, lukemaan..=)

tuittu:
ehkä suuri osa meistä on samansieluisia, kaunosieluisia...
Tämä maraaskuun on aina koettava, ennenkuin voi siirtyä joulukuuhun ja siitä eteenpäin..

Lastu:

huomaan, että en enää jaksa olla niin sosiaalinen tai myötäilevä koulussa..
hyvä ollakin oma itsensä..
lukiolaisten kans on helppoa ja kivaa mut yks 7 luokka koettelee, en jaksais enää,,

kirjailijatar:
kiitos sinulle...
minustakin nuo kuvat ovat herkkiä, juuri enimmän valon aikana harmaudessa, pyhää, pehmeää..

lumiomena:
minäkin..
vaikka välillä tunnen itseni väsyneeksi..
ehkä täytyisi vaan kuunnelle sitä tunnetta, eikä vastustaa, tehdä vaikka hiljaisuus ja pysähtyneisyys kutsuu...
Irene sanoi…
Upeat ovat valokuvasi.
Pidän erityisesti tuosta ensimmäisestä. Paljaiden puiden rungot heijastuvat veteen. Marraskuussa mekin voimme hiljentää tahtia, riisua itseämme ja tarkastella näkymää armollisen silmän verkkokalvolla.
Leena Lumi sanoi…
Hanne, tuli mieleeni, että voisithan kuvata juuri tuon ekan kuvan kohdan vaikka heti kun tulee lumi ja sitten kun tulee jää ja taas uusi kevät. Kaikki, missä on virtaan viittaavaa eri vuodenaikoina on kovassa kysynnässä kun harrastaa runoja. Onhan mulla täällä järveä, mutta tuon kuvan rajattu tila tuo siihen oman juttunsa. Try it!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !