Kaikki on niinkuin pitääkin.
Luonto on valmistautunut nöyränä vastaanottamaan, mitä sitten tuleekaan.
On niin rauhaisaa kulkea marraskuun metsässä.
Rakastan tätä värimaisemaa.
Huomaan itsessäni muutoksia.
En enää niin mielelläni hakeudu ryhmään, ihmisten pariin.
Pieni "ahdistus" latino- ja zumbatunneilla.
Tarvitsen isot tilat. En kaipaa, että kuka tahansa hengittää niskaan.
Hakeudun itseni luokse, luonnon syliin, hiljaisuuden kotiin.
Minun ei enää tarvitse olla
hyvä
näkyvä
kuuluva
riitän itselleni tällaisena
Kommentit
Myyvin työsi on Syystyttö ja ehdottomasti kaunein on Valkopukuinen.
Siis mun mielestä.
Tein tänään myös hiljentymiskäynnin metsässä - satoi ja oli hiljaista, odottavaa. Mutta kaunista kuin sinun metsässäsi.
NAutin kuvistasi!!!
voi kiitos Leena, ihana kuulla mielipiteitäsi..
sitä paitsi sinulla on hyvä maku..
testaa vain sietokykyä..
lenkkeilen tuon maiseman ohi useasti, se on niin kaunis paikka, pysähdyn aina hengittämään tuota kauneutta itseeni..
arleena:
metsän henkiä olemme me..
sade vielä korostaa pehmeyttä ja tuo tuoksuja...
tinttarus:
Minä olen syntynyt joulukuussa...
Ihmeellistä, kuinka kauan minun on täytynyt elää, ennenkuin olen löytänyt tärkeitä polkuja ja näen turhia polkuja.. ja joskus en tarvitse edes polkua...
Sinulle paljon valoa, energiaa ja flunssankarkoitusta lähetän..
halauksin !
Muistan edesmennyttä sairaalasielunhoitajaa, Irja Kilpeläistä, joka jaksoi aina muistuttaa miten tärkeä kuukausi suomalaisille on marraskuu. Saamme hengittää hiljaisuutta. Kaikessa rauhassa, omaan tahtiin. Ja saada siitä voimaa.
Kauniita kuvia - ja kauniita ajatuksia!
Kiitos sinulle..
hämäränmyssyssä sitä naatiskellaan..
Siivosin tänään, ostin lisää kyttilöitä,
tein borsch-keittoa nyt hyvällä omatunnolla sohvalle, lukemaan..=)
tuittu:
ehkä suuri osa meistä on samansieluisia, kaunosieluisia...
Tämä maraaskuun on aina koettava, ennenkuin voi siirtyä joulukuuhun ja siitä eteenpäin..
Lastu:
huomaan, että en enää jaksa olla niin sosiaalinen tai myötäilevä koulussa..
hyvä ollakin oma itsensä..
lukiolaisten kans on helppoa ja kivaa mut yks 7 luokka koettelee, en jaksais enää,,
kirjailijatar:
kiitos sinulle...
minustakin nuo kuvat ovat herkkiä, juuri enimmän valon aikana harmaudessa, pyhää, pehmeää..
lumiomena:
minäkin..
vaikka välillä tunnen itseni väsyneeksi..
ehkä täytyisi vaan kuunnelle sitä tunnetta, eikä vastustaa, tehdä vaikka hiljaisuus ja pysähtyneisyys kutsuu...
Pidän erityisesti tuosta ensimmäisestä. Paljaiden puiden rungot heijastuvat veteen. Marraskuussa mekin voimme hiljentää tahtia, riisua itseämme ja tarkastella näkymää armollisen silmän verkkokalvolla.