Siirry pääsisältöön

"sulje minut syliisi niin lujasti, ettei minulta mitään puutu!"




"Rehellisesti sanottuna uudessa olotilassani oli eräitä puolia, joita pidin parempina verrattuna aiempaan elämääni. En ollut halukas uhraamaan uusia oivalluksiani toipumiselle. Minusta oli mukavaa tietää, että olin nestettä.
Minusta oli ihanaa tietää, että henkeni oli yhtä maailmankaikkeuden kanssa ja virtasi yhdessä kaiken minua ympäröivän kanssa. Minusta oli kiehtovaa aistia energioita ja tulkita ruumiinkieltä. Mutta ihaninta oli sisimpäni täyttävä rauha.


Kaipasin jonnekin, missä ihmiset olisivat rauhallisia ja arvostaisivat sisäisen rauhan kokemustani. Koska empatiakykyni oli voimistunut, huomasin olevani äärimmäisen herkkä muiden ihmisten stressille.
Jos toipuminen tarkoitti, että joutuisin jatkuvasti tuntemaan samoin kuin he, se ei kiinnostanut minua."-"Elämäni oivallus", Jill Bolte Taylor.


Katsottuani muutamia kertoja Jill Bolte Taylorin aivohalvausvideon, ( postauksesasni 12.11.)
olen ollut niin kiihkeästi innostunut, kiinnostunut Jill Bolte Taylorin sairauskohtauksesta, hänen toipumisestaan ja etenkin hänen mielen muutoksestaan ja oivaltamisistaan aivojen oikean ja vasemman puolen vaikutuksista elämässämme.

Luen parhaillaan hänen kirjaansa "Elämäni oivallus" ja se kiehtoo minua ihmeellisellä tavalla.
Olen niin kiitollinen, että maailmasta löytyy ihmisiä, jotka jakavat, laajentavat omien kokemustensa kautta rakkautta, välittämistä ja tietoa kaikille halukkaille.


Olen ollut niin tämän aivojen erillaisuuden ja etenkin oikean aivopuoliskon lumoissa, että olen urheasti, rohkeasti pystynyt rehellisesti kohtaamaan (taas kerran) ihmissuhteeni menetyksen, loppumisen.


"Kun kutsuit minua, nukuin muurieni varjoissa
enkä kuullut sinua.
Sitten töytäist minua käsilläsi
ja heräsin kyyneliin.
Näin, että aurinko oli noussut,
vuorovesi oli tuonut tullessaan syvyyden kutsun,
ja veneeni oli valmiina,
keinumassa tanssivilla aalloilla."-Tagore






Kommentit

lumiomena sanoi…
Voimahalaus ihmissuhteen päättymisen kohdatessa ♥

Aivoissa on paljon mielenkiintoista. Muistan, miten lukion psykologian tunnilla (apua, jo 20 vuotta sitten!) katsoimme videolta dokumentin ihmisistä, joilta osa aivoista puuttui/tai oli viallinen. Silti he pystyivät elämään normaalisti. Dokumentin pointtina oli, että aivoissa on paljon tuntematonta ja että me käytämme aivoistamme vain pienen osan.
Rita sanoi…
Aivotutkimuksessa tapahtuu ja on tapahtunut erittäin paljon tällä vuosisadalla, mutta edelleenkin tiedetään aika vähän meidän ihmeellisistä aivoistamme!

Yksi asia mikä tulee mieleen kun mainitset ihmissuhteen loppumisen, on että naisen ja miehen aivoissa on joitakin rakenteellisia eroja, sen lisäksi että (tietenkin) on yhtäläisyyksiä.
Yaelian sanoi…
Mitä olisimmekaan ilman aivoja! Aivotutkimus on todella mielenkiintoista,ja aina löydetään jotain uutta. Aivot vaikuttavat tekemisiimme ja kun joku osa siellä kuolee niin vaikutus on niin suuri.Sen vuoksi onkin mielenkiintoista nähdä tuollainen dokumentti;olisi ollut mielenkiintoista nähdä se.
Paljon haleja,ihmisuhteen päättyminen on vaikeaa ja jättää aina jonkinlaisen aukon;mutta hienoa,että olet osannut kohdata sen hyvin.
sylvi sanoi…
Kiinnostavaa.

Jotku osaavat tulkita ne kirjoituksin.

Voimahalaukisia sinulle täältä!♥
sanoen "sinä olet hyvin vahva ja kestät henkisesti enemmän, kuin monet muut".
hanne sanoi…
lumiomena:
Kiitos halauksesta,
vaikka hyväksyy, ymmärtää, sopeutuu, tuo ikävä, kaipuu ja suru viipyvät...
Aivoista tiedetaan nykyään paljon ja yhtä paljon ei tiedetä =9

Rita:

Nainen on edelleen vemnuksesta ja mies marsista..
jollain naisella saattaa olla "miehen "aivot...
maskuliinisuus on vasenpuolisuutta...

Yaelian:

jotenkin osaan erilailla suhtautua tilanteessa, vaikka ei se helppoa ole..Mutta mitään ei voi pakottaa, kaikella on aikansa...

Aivoista sekin on viime kädessä kiinni, ihmissuhteet, tykkäämiset =)

sylvi:
Kiitos halauksestasi =)
Kirjailijatar sanoi…
Minultakin täältä halaus.

Aivot ovat niin mielenkiintoiset. Ja se, ettemme ymmärrä niistä vielä kuin murto-osa. Ja se on kauhistuttavaa tai ainakin surullista, kuinka vähän niitä käytämme.
hyvähän käyttää molempia aivon puolia, rikastuttaa
hanne sanoi…
kirjailijatar:
kiitos halauksesta =)..

Aivot ovat kuin tietokone, ainakin vasen puoli...kun sne sammuu toiminnot on poikki...

Hannele:
Tarvitsemme molempia...
Ihmisestä riippuu mitä arvostaa, siis hänen aivboistaan =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !