Siirry pääsisältöön

tekee mieli makeaa..





Tänään posti toi minulle 16 kg intiaanisokeria.
Pimällä kaipaan makeaa.

Kehoni on niin väsynyt eilisestä.
Opetin oppilailleni astangajoogaa ja kävin hyppytunnilla uimassa perhosta.

Haluaisin maalata tai piirtää, mutta en kuitenkaan jaksa.
Piirtelin hiirellä tämän valkopukuisen naisen.
Tämä ei tunnu kuitenkaan samalta kuin "oikea" maalaaminen.

Taidan ottaa lasillisen punaviiniä, suklaata ja kirjan kainalooni ja painua sohvalle.
Huomenna on taas perjantai ja hän tulee luokseni.

Kommentit

Yaelian sanoi…
Hieno naiskuva,vähän erilaiset värit siinä kuin muissa töissäsi.Hiirellä on vaikaa piirrellä,vaikka tosin poikani on siinä erittäin taitava. Mihin käytät noin paljon intiaanisokeria?
sylvi sanoi…
Oi, 16 kg, miten ihmeessä niin paljon?

Haunihan tuo hiitellä piirtämä tyttö on.
Lepoisaa iltaa sinulle!♥
hanne sanoi…
Yealian...

Olen luontaishoitaja (siksi saan tilata)..tilaan aina joskus itselleni tuota sokeria tukusta, sieltä ei voi ostella pikkumääriä...
ja eiköhän nuo pikkuhiljaa kulu, etenkin näin pimeässä...

sylvi:
minä tykkään makeasta!!
ja säilyyhän tuo..=9
Sinulle myös ihanaa pimeää iltaa ja kivaa tulevaa viikonloppua..
Tuittu sanoi…
Minä vaivauduin tänään heti aamusta uimaan ja kuntosalille, mutta huomasi kyllä, ettei keho ollut vielä täysin palautunut yövuoroista välissä nukutusta yöstä huolimatta.

Huomenna ehkä taas joogaharjoituksen vuoro. Eilen ja tänään on tehnyt mieli piirtää, mutten ainakaan vielä ole saanut aikaiseksi tarttua kynään/pensseliin.

Punaviini, suklaa ja kirja kuulostaa yhdistelmänä suloiselta ja marraskuiseen iltaan sopivalta :)

Viimeinen lause kuulostaa lupaavan ihanalta ja suloiselta sekin! Ja opettajana sinulla taitaa huomista seurata vielä vapaa viikonloppu?
Ari sanoi…
Intiaanisokeria, eikös se kaupan sokeri olisi käynyt, olen puhunut Ugg :)
SusuPetal sanoi…
Talvea vasten keho kaipaa makeaa, suojakerrosta talven varalle. Suklaata, pähkinöitä, punaviiniä.
Keho tietää ja tuntee.

Pidin tuosta hohtavasta valkoisesta kuvassasi!
Maria sanoi…
Hyvät eväät iltaa sinulla:D
Parhaat mahdolliset.Lämpöä ajatusten matkassa sinulle Hanne ja voimia vielä huomiseen työpäivääsi.
Kirjailijatar sanoi…
Minusta tuo on hieno, vaikka ymmärrän, ettei se tunnu samalta. Ei ole sillä tavalla käsillä tekemistä.

En voi käsittää, että joku jaksaa uida perhosta, se on niin vaikeaakin, mutta on niin on astangajoogakin, mutta se on sentään kivaa :)
Lastu sanoi…
Intiaanisokerista en ole aiemmin kuullutkaan. Miten se eroaa tavallisesta sokerista? Ainakin jo nimi on kiehtova - kuten kuvasikin.

Ihminen on luotu liikkumaan - ja liikuttumaan, kauniisti. Ihanaa viikonloppua sinulle ja hänelle. Yhdessä.
arleena sanoi…
Valkopukuinen tyttö odottaa häntä - se näkyy kuvasta aivan selvästi.

Käytän myös intiaanisokeria, sitä on isossa Citymarketissa pakattuina 500 gramman rasioihin.
minä taas tykkään ottaa rauhallisesti syyspimeässä, kohtahan saa sytyttää adventti-valojakin
Irene sanoi…
Astangajoogaa ja perhosta samana päivänä. Ei ihme, että kehosi on kipeä. Hyvät on eväät sinulla. Intiaanisokeria kuluu meilläkin. Pidän tuosta hiirellä piirtämästäsi tulppaanitytöstä.
Seija sanoi…
Mulle kans inkkarisokeria, hi!
Kuulostaa paljon "sallivammalta", kuin tavallinen hienosokeri.

Taidanpa piipahtaa Cittarissa.

Makean nälkä on täälläkin päässyt valloilleen...

"Hän", "maailman ihanin", "sielunystävä"... Kaunista!

Kaunis on myös uusi tyttösi.
hanne sanoi…
tuittu:
missä/kenellä käyt joogaharjoituksissa?

lepo on niin tärkeää..
palautuminen tasapainoon kehon ja mielen kanssa kestää, etenkin mitä vanhemmaksi tulee..

Ari:
Ei !
valkoinen sokeri on "myrkkyä".
se syö kaikki hivenaineet kehosta, aiheuttaa käymistä, levottomuutta..
siitä on viety kaikki se hyvä pois!!


SusuPetal:
kiitos..
minustakin siitä tuli ihan kiva, nimenomaan tuo valkoisuus on jotain..

Maria:
kiitos,
itsestä täytyy huolehtia ja kysyä, mitä haluaa ja kaipaa..
sinulle ihanaa viikonloppua!

kirjailijatar:
perhonen on uintilajeista ihanin, raskain, minusta..
yleensä uin muutaman altaanvälin perhosta, eniten kroolia ja rinulia...
Mutta perhosessa tunnen itseni delfiiniksi ja olen yhtä veden kanssa...

Lastu:
intiaanisokeri on boliviasta. Se käsitellään hellästi ja kaikki hivenaineet, vitaaliaineet, amonohapot jäävät tallelle..
Valkoinen sokeri on kokenut rajuja prosesseja, puhdistamisia, siitä on viety kaikki terveelliset ja se muuttui ryösteleväksi hirmuksi...
eli se syö ihmisestä hivenaineita, tekee levottomaksi, tekee happamaksi...

arleena:
tiedän, että turun CM:stä saa..
Samoin Ruohonjuuresta, mutta saan edullisemmin kun ostaan tukusta ja enemmän..=)
Ihanaa viikonloppua !!

Hannele:
Hyvä on kuunnella itseään..
Minä tykkään sekä että...

Irene:
kiitos =)

Olen koko ikäni liikkunut niin paljon, tietty nyt huomaan, että kehoni väsyy enemmän kuin nuorena..
Myös kuuntelen itseäni ja annan itselleni luvan vain olla, olla...

Seija:
suosittelen inkkarisokeria kaikkeen ja ruususuolaa!!!

Ihanaa viikonloppua sulle!!
Tuittu sanoi…
Kursseja olen käynyt paikallisen astangajoogayhdistyksen salilla, mutta enimmäkseen olen tehnyt harjoitusta kotona, omaan tahtiin. Joskus käyn tunneillakin, jos tuntuu, ettei saa kotona aikaiseksi. Tänään oli paras joogaharjoitus aikoihin - salliva, keveä ja uusia ulottuvuuksia avaava.

Luin kommenttejasi, ja vielä niihin palaan: lukioikäisenä ajattelin, että minusta tulee luontaishoitaja. Nyt ajattelen, että ehkä joskus.

Perhosuinti on tosiaan raskasta, eikä sitä jaksa pitkää matkaa kerralla, mutta minä pääsen parhaiten yhdeksi veden kanssa kroolaamalla. Sitä vain menee ja menee...
hanne sanoi…
tuittu:
minä olen käynyt aika useasti Stefan Engströmin kursseilla, hangon saaristossa..

samoin aika paljon tein itsekseni...
Viimeaikoina olen pääasiassa tehnyt hathaa..sopii, koska joudun niin paljon jo koulussa oppilaitteni kanssa liikkumaan, ajoittain enemmän..

lapsena "jouduin " valitsemaan pikaluistelun tai kilpauinnin..ja valitsin luistelun..
mutta uinti on aina seurannut vahvasti mukana, vaiks en ole kilpaillutkaan...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !