Siirry pääsisältöön

aamun sylissä olen onnellinen





aamun pimeys
minussa
annan sen viipyä
pehmeänä, kietoutuneena


Eilen sain uudet pikaluistimet, mutta ne olivat liian pienet. Lähetän takaisin ja odotan yhä innokkaammin isompia. Ne tulivat jo uniini.
Ajattelin, että huomenna, syntymäpäivänäni, olisin päässyt luistelemaan niillä ensimmäisen kerran.

Nämä Joulunaluspäivät ovat erilaisempia kuin muut päivät. Jotenkin syvempiä. Johtuukohan se siitä, että ajattelee niin paljon muita ihmisiä.
Miettii, kenelle laittaa joulukortteja, kenelle ostaa lahjoja, ketä muistaa...
Koulussakin aistii Joulun läheisyyden: toisaalta opettajilla on kädet ja sydän täynnä tekemisiä, arvioinnit, kokeet, juhlat..

Olen unohtanut telkkarin.
Nykyään ravaan kirjastossa ja ahmin sanoja, lauseita, tarinoita. Juuri nyt luen "Kivenkantajia"/Anna Michaels: ihanan aforististä tekstiä..

Tervetuloa huomenna synttäreilleni !!!
klo 18.30
Sopulitielle

Kommentit

illan pimeys voi myös olla kivaa

Kirjahylly on kivempi kuin telkkari.
hanne sanoi…
Hannele:
Olen ihan samaa mieltä kirjahyllystä ja pimeyksistä..
SusuPetal sanoi…
Laitoin sinulle Facebookiin onnitttelut jo tänään, vaikka synttärit ovat vasta huomenna, mutta siis ajoissa kuitenkin!
arleena sanoi…
Onnea ja iloa monta kymmentä kiloa.
Tämä värssy muistui vain mieleeni - se on tietenkin sieltä kaukaa lapsuuden muistivihkoista.
hanne sanoi…
SusuPetal:
Kiitos, vasta huomenna on klo 23.02 se hetki mut voihan sitä juhlia muutaman päivänkin omaa syntymäänsä...

arleena:
minullekin tuo värssy on tuttu, kiitos sinulle..=)
Yaelian sanoi…
Hurjasti synttäriterveisiä huomiselle,Tulisin onnittelemaan jos olisin lähempänä...
Joulunaluspäivät ovatkin sellaisia,jotka nyt saavat minut kaipaamaan niitä! Olisi mukava olla Suomessa juuri nyt.
*itKuPiLLi* sanoi…
Ihanaa sinistä, mun silmät rakastaa ahmia sitä.

Voikun pääsiskin oikeasti sun synttäreille, tulisin niin mielelläni.

Mulla on kanssa taas jäänyt telkkari unohduksiin, kirjahyllystä löytyy paljon parempaa. ;)
trina sanoi…
Onnea ja siuynausta elämääsi jo tänään ja huomenna ja joka päivä huomisenkin jälkeen! Telkkari on minultakin jäänyt, mieluummin harrastan, luen seikkailen blogimaailmassa.
hanne sanoi…
Yaelian:
kiitos..
huomenna luokseni tulee ainakin nuorempi tyttäreni ja illemmalla ystävättäreni..
En halunnut järjestää sen kummenpaa..
Paitsi kouluun vein huomiseks karkkia,tein pienen enkelinäyttelyn , 16 mun korttiani, arpajaiset...

itkuPilli:
tuo sininen ja huomisen sininenkin kutsuu mua...
Kohta meen kirja kainalossa sänkyyn..ehkä nukahdan äkkiä, sillä väsymys painaa..

trina:
Samoin minä...
Aikaa jää ihan erilaisesti..ja paljon aktiivisemmin on kiinni omassa elämässään..
halaus!
sylvi sanoi…
Voi hanne olen missannut sinun postaukset.
Olen taas aloittanut uuden blogin, ja jotenkin sinun bogin päivitykset oli jäänyt pois.
Ihmettelin, mitä on sinulle tapahtunu kun et ole postannut.
sitten rupesin etsimään ja vika olikin minussa.

Ihana kun olet olemassa, ♥
Korttisi olen laittanut raameihin ja kunnia paikalle.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …