Siirry pääsisältöön

" Salli minun tuoda pieni lamppuni lukemattomien tähtien joukkoon"




Heräsin isäni kaipaukseen.
Ajattelin , että vasta kun olemme menettäneet jonkun rakkaan ihmisen tai jotain merkittävää, ymmärrämme sen "arvon".
Tuo menettäminen on laajentanut meitä.


Nyt,jos isäni eläisi vielä, antaisin hänelle sitä, sanoisin tätä, asioita, joita en jakanut hänen eläessään, omasta mielestäni riittävästi.

Äitini sanoo aina: "ei kukkia vainajan haudalle vaan elävän syliin"

Haluan nähdä tänään enemmän, kuulla herkemmin, olla läsnä syvemmin ja ostaa kukkia elävälle!

Kommentit

Una ♥ sanoi…
Aina jää jotakin sanomatta...

Mutta luulenpa että isäsi kuulee sinut nytkin, Hanne-pieni. =)

*halaus*
Kirjailijatar sanoi…
Tuo ensimmäinen virke on niin kovin kaunis ja haikea samalla kertaa. Äitisi on viisas nainen, noinhan pitäisi tehdä, miten se vaan aina unohtuukin? Ei muista tehdä hvyiä asioita eläville, vaan kaipaa kuolleita.
sylvi sanoi…
Aina jää jotakin sanomatta.
(Kyllä isät ja äidit kuitenkin ymmärtävät lapsiaan ja onhan he itsekin lapsia olleet lapsia.)

Kaipuu tulee aina olemaan, välillä se vaan pulpahtaa isommaksi.
Siellä rakkaamme odottavat meitä.
(Uskon jälleennäkemisee, ylösnousemukseen.)
Meillä on täällä maailmassa lähimmäisiä joita voimme muistaa, ja sanoa ne sanat mitä jäi vanhemmillemme sanomatta, ja tekemättä.

Sinun lamppusi loistaa jo ainakin blogisi kautta.

Hyvää, ja iloista päivän, sinulle
Halauksin sylvi
*iTkUpiLLi* sanoi…
Onneksi todellinen rakkaus ei sanoja tarvitse, sen vaan tietaa.

Todella viisas tuo aitisi lause. Sen kun muistas joka ikinen hetki, etta antaa kaikkensa kaikille.

Mutta rakkaus ja lampimat ajatukset ei ole onneksi koskaan myohaisia. Kuolema ei katkaise sellaisia siteita. :)
Pilviharso sanoi…
ja olla läsnä myös rakkaalle, isällesi, joka jo lähti kotiin. Rakkaus välissänne on linkki toisiinne.

Ikävä iskee vain välillä...
hanne sanoi…
Una:
Min äkin uskon siihen Una..halaus sinulle tähän päivään*

kirjailijatar:
Tuo ensimmäinen virke on Tagoren.
hän osaa ilmaista niin rikkaasti, herkästi, syvästi kaiken, mielestäni..
Onneksi äitini elää vielä tässä maailmassa..

sylvi:
Olet niin oikeassa..
emme saa kantaa syyllisyyttä, murehtia..
teemme kaikki justa parhaamme..
halaus*

ItkuPilli:
Kuolemaa ei ole, on joku kirjoittanut kirjan, muistaaksen virolainen Luule....
Energia ei koskaan katoa, se vain muuttaa muotoaan..
ajattele ja siinä on energiaa, miksi muodoksi sinun ajatuksesi muuttuvat?

ihanaa alkavaa viikonloppua, halaksella*

Pilviharso:
Puhuukohan juuri silloin, kun ikävä iskee, omaisemme meille jotain, on lähellä ja aistimme sen..
Rakkaudellinen ajatus menee aina perille, ei rajoja ole, ei aikaa..
Ihanaa viikonloppua sinulle!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …