Siirry pääsisältöön

Joulun merkki on tähti, valo pimeydessä. Älä näe sitä ulkopuolellasi, vaan näe se loistamassa sisälläsi. Näe sen loistavan kaikkien ihmisten sisällä!




Lähdin tänään kävellen keskustaan.
Joku ihmeellinen ajatus pysähdytti minut: ota se kehystetty "Sankta Maria" mukaasi.

Tapasin kaupassa erään tuttuni ja jäimme juttelemaan.
Puhuimme elämästä, sairauksista, valosta, varjoista, ainakin tunnin.

Pakastetut herneet jo ehtivät sulaa.

Tiesin, miksi pieni ajatus aamulla käski minua pakkaamaan reppuun taulun.
Hän sanoi, että olin valaissut tänään ainakin yhden ihmisen.
Kosketuin, niin kuin hänkin.

Pieniä ihmeitä tapahtuu.


Kommentit

Marge sanoi…
Niin KAUNISTA!! Ihanat maaalaukset ja koskettava teksti!
Hyvää itsenäisyyspäivää halin kera!
*itKuPiLLi* sanoi…
Ihana tarina. Kun vaan aina osais kuunnella noita sisäisiä äänia ja toimia niiden mukaan. ;)
sylvi sanoi…
Kaunis maalaus ja sinä kuulit sisäisen äänen.
Oli tarkoitus että otit "Sankta Marian° mukaan.

Hyvää Itsenäisyyspäivää Sinulle!
Maria sanoi…
Sinussa on sydämen lämpöä joka tuntuu tänne asti.
Pilviharso sanoi…
Tuo on just niin ihanaa, kun sinä osaat kuunnella itseäsi, pysähtyä - ja toimiakin sen mukaan!
Sooloilija sanoi…
Sinulla oli myös hieman etiäisiä siitä, että tapaat jonkun. Tapaamisesta tuli tärkeä teille molemmille.
Anja sanoi…
Kaunista ja hyvää, ihana enkeli :)
hanne sanoi…
Marge:
samopin sinulle Marge!!!

itKuPiLLi:
Luottamus, luottamus kaikessa..
silloin intuitio. etiäiset vahvistuvat ja elämä kantaa..Halaus sinulle!

sylvi:
Hyvää Itsenäisyyspäivää myös sinulle sinne lahden taa, halauksin!

Mariaaaaa: Voi kiitos sinulle lämpimistä, ihanista sanositasi. samoin sanon sinulle!

Pilviharso:
Kiitos =)sinulle halauksin!

Haluan herkistyä kuulemaan tämän kiireen ja melun maailman taakse...

Sooloilija:
minun äidilläni on ollut paljon etiäisiä, hän on kertonut mielenkiintoisia tarinoita..
Ehkä ne etiäiset haluavat antaa minullkin vihjeitä..
olen kiitollinen!

Anja: Kiitos sinulle =)=)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !