Siirry pääsisältöön

hiljaisuudessa kuulen kuiskauksesi




Ihana päivä tänään.
Aamulla hiihtoa seiskalaisten kanssa.
Iltapäivällä hiihtoa lukiolaisten kanssa ja siinä välissä
sanoisinko, koko maailma.

Luin "alkulukujen yksinäisyyden" loppuun.
Jäi vähän haikea olo kirjasta.


Illalla soittelin läheisilleni.
Maalasin uuden enkelin.

Mietin, että minulla olisi materiaalia yllin kyllin sitä haaveideni kirjaa varten. Kunhan vain saisin sen laitettua kasaan ja lähetettyä jollekkin kustannusihmiselle näytille, jos hän olisi kiinnostunut.
Haluaisin omistaa sen kaikille mielensairaudesta kärsiville.

Minulla on niin paljon aikaa itselleni.
Melkeinpä tuntuu tuhlaukselta.






"Lauluni ovat kuin kevään kukat-ne tulevat sinulta.
Silti tuon ne sinulle kuin ne olisivat omiani.
Sinä hymyilet ja otat ne vastaan ja
olet iloinen kun olen ylpeä niistä.
Jos laulukukkani ovat hauraita ja kuihtuvat ja putoavat maahan,
en sure ollenkaan.
Sillä kaikki mikä katoaa, on silti sinun kämmenelläsi,
ja häipyvät hetket, kauneutta kukkivat,
säilyvät iäti tuoreina
sinun seppeleessäsi."-Tagore

Kommentit

Yaelian sanoi…
En kauheasti pidä hiihtämisestä,mutta kyllä sellainen olisi kivaa,vaikka vain kerran.Luistelemista sen sijaan kaipaan kauheasti!
Ihanan enkelin taas maalasit,niin kauniin.Toivottavasti saat sen kirjasi julkaistua...Ihana kuvitus siihen tulisi..
arleena sanoi…
Muistelin, että milloin olenkaan hiihtänyt viimeksi. En muista.
Onnea kirjasi johdosta, jonka saat varmasti tehtyä. Sinulla on aiheet jo valmiina. Ihana kuvitus myös.
Leena Lumi sanoi…
Kirjaideasi on hyvä ja annan sinulle ilolla kontakteja, keihin ottaa yhteyttä eli osoitteita.

Paljastan nyt yhden jutun: Minä en ole enkeli-ihminen. Omistan yhden enkelin ja se on äitini sisaren tekemä paperinen enkeli, joka on esillä vain jouluna kaksi päivää. Voi olla, että joku muukin ahdistuu enkeleistä, en tiedä...ainakin yksi on niin kertonut.

Pienenä jos en ottanut kalanmaksaöljyä, äiti sanoi, että musta enkeli seisoo takani. Tuskin uskalsin hengittää.

Kun Meri syntyi rankkojen yritysten ja leikakusten jälkeen, hänellä oli kaikki maailman allergiat ja niin paljon ruoka-aineallergioita, että oli hetki jolloin kaikki oli mahdotonta. Silloin eräs akateeminen ystäväni sanoi: Meri on tarkoitettu enkelilapseksi. Silloin minä päätin, että enkeli on viimeinen mitä tytöstä tulee,sillä enkelivauva tarkoittaa kuollutta vauvaa! Ja tuo ystäväni on psykologi! Aloitin taistelun, jossa käytin hyväskeni kaiken mitä olin lukenut vitamiineista, hivenaineista etc. ja sain tytön psymään hengissä ja myös kasvamaan. Mutta enkeleitä: Ei kiitos minulle!

Valkopukuisesta, sinun maalauksesta, tulee iso taulu tähän kirjastooni. Hän on meidän Meri. Keijutyttö, kukkia ja kuunvaloa♥

Joko luit arvostelun Punaisesta morsiamesta?
Maria sanoi…
Minulla vähän vastaavia kokemuksia kun Leenalla enkeleistä..mutta kirja -sinun kirjasi on ihana ajatus!!(Kuopukseni näkee enkeleitä olen huomannut..)

Ja mietin sitä aika asiaa..minulla ei riitä..voisitko lähettää minulle ystävä kulta?♥
nuo koululaiset ovat onnen lapsia ja nuoria kun heillä on sinut !
hanne sanoi…
Minä pidän kaikista talvi ja oikeastaan kesälajeistakin...
Hiihto on tosin aika rankkaa mutta monipuolisesti liikuttavaa...
En ole vielä saanut uusia luistimia, ovat kuulemma jo matkalla, ehkä huomenna..
halauksia sulle!

arleena:
No nyt on hyvä hiihtovuosis turunkin seudulla..
kokeileppa, tuntuu ihanalta kun hiihdon jälkeen palaa sisälle, juo lämmintä mehua ja posket hehkuvat..
Heti Joulun jälkeen keskityn kirjaani..=)

Leena Lumi:

Voi kiitos Leena, kun olen siinä vaiheessa, otan sinuun yhteyttä...Joulun jälkeen ajattelin aloittaa kokoamiseni..

ymmärrän hyvin sinua.
Lapsuudessa ja nuoruudessamme tapahtuneet kokemuksemme, elämyksemme piirtävät vahvoja piirtoja syvälle sisimpäämme ja ne värittävät koko ajan valintojamme, tykkäämisiämme, vaikka näkisimmekin historiamme..

En tiedä, miksi maalaan/piirrän enkeleitä, ne vaan tulevat, haluavat tulla, etenkin tähän vuodenaikaan..
Eniten maalailen kasvoja, naisten kasvoja, naiseuttani..kasvot ovat sielun ilmaus, jos silmät ovat peilinä..
Ehkä tuo siipien lisäys, sädekehä kuvaa sitä pyhyyttä, joka meissä kaikissa ihmisissä on, huolimatta historiastamme.., valo, joka loistaa, jos annamme sen loistaa..
Itselläni on vahva kutsumus kohti valoa..
Tänään kujin ihan pimeän jumppasalin poikki, edessä hohti vihreä "ovivalo", mietin juuri silloin, miten turvallista, helppoa oli pimeydessä kulkea kohti tuota valoa ja ajattelin, että myös näin on elämässä..

Olen iloinen, kun tykkäät siitä valkopukuisesta!
Menen heti lukemaan juttusi..
Kiitos sanoistasi Leena, halauksin!


Maria:
Pysähdy, sulje silmäsi, hengitä luonnollisesti, pehmeästi....nyt täältä tulee sinulle aikaa...tilaa..rauhaa..rakkautta!!
kiitos sanoistasi, ihanaa Joulun alusaikaa..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …