Siirry pääsisältöön

katsele kaikista sielusi ikkunoista




"Ihmissielun kasvu on monisyidessään hätkähdyttävän kaunista.

Tämän ymmärtämiseksi kannattaa kuvitella mieli ikkunalliseksi torniksi.
Surullista kyllä, monet ihmiset jäävät yhden ikkunan ääreen katsellen päivän toisensa perään täsmälleen samaa maisemaa.

Todellista kasvua tapahtuu, kun jättää tutun ikkunan, kääntyy ympäri ja astelee sielunsa tornissa nähden kaikki ikkunat, joista jokaisesta tarjoutuu erilainen näkymä. Niistä kaikista näkyy uudenlaisia mahdollisuuksia, ykseyttä ja luovuutta.

Itsekylläisyys, tavat ja sokeus estävät ihmistä usein tuntemasta omaa elämäänsä. Niin paljon riippuu näköalasta-siitä, minkä ikkunan valitsee."-Anam cara, kelttiläistä viisautta

Minusta tuntuu, että tänään olen kurkkinut ainakin neljästä eri sieluni-ikkunasta ulos maailmaan. Olen avannut muutaman ja huutanut ilosta. Olen kiertänyt torniani, käynyt eri kerroksissa ja nauttinut siitä missä olen ollut, mihin olen mennyt.


Katsoin viikko, pari sitten Yleteemalta hyvin mielenkiintoisen ohjelman aivojen plastisuudesta. Asiantuntijat, aivotutkijat, olivat sitä mieltä, että ihmiset "kangistuvat" jo hyvin varhain kaavoihinsa, elävät "kapeasti".

Aivot haluavat virikkeitä, erillaisia kokemuksia, seikkailuita.
Etenkin telkkarin äärellä ihminen passivoituu, aivot supistuvat ja sielu jumittuu..


Haluan elää omaa elämääni, kurkkia kaikista ikkunoista, avata kaikkia ovia ja vastaanottaa nöyränä kaiken minkä elämäni minulle lähettää...


Enkelini ovat katsoneet liikaa telkkaria!

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Ihmissielun kasvu on kuin kuvasi, jotka elävät, muuttuvat, kasvavat, kehittyvät, virtaavat...Arvaa, onko kiinnostavaa seurata.
SusuPetal sanoi…
Komppaan Leenaa tuossa yläpuolella.
Yaelian sanoi…
Leena tuossa kirjoitti niin kauniisti etten osaa enään mitään lisätä.Ihminen tarvitsee virikkeitä ja monta sielun ikkunaa.
sylvi sanoi…
Näin on , meidän pitäisi katsella eri ikkunoista, niin saamme sielullemme virikkeistä.
Sinn kuvasi ovat niin erilaisia mutta silti samanlaisia.
Kauniita, kiinnostavia.♥
Seija sanoi…
Kyllä telkkariakin voi katsoa...
Minä valitsen ns. "täsmäohjelmat".
Dokumentteja, luonto-ohjelmia, tiedettä, taidetta...
Ja joskus jotain itkettävää draamaa tai pohjoismaisia dekkareita.

Mutta oikeassa olet: kaikista ikkunoista pitäisi uskaltaa kurkkia ja muistaa ELÄÄ!
Minä kyykkään ja tirkistelen lapsenlapseni ihmettelevien silmien kautta ;)
Lastu sanoi…
Nytpä kiipeän torniin ja katselen jokaisesta ikkunasta eri tavalla avautuvia ja aina niin mielenkiintoisia maisemia. Elämä on mahdollisuus!

Postauksesi kuvineen ja sanoineen valavat voimaa, sytyttävän valon.
hanne sanoi…
Leena Lumi:
Kiitos leena niin upeista, ihanista, koskettavista sanoistasi, kiitos!

SuSuOPetal:
Samoin sinulle, kiitos halauksin!

Yaelian:
Sielun ikkunat kirkkaina ja tornissa liikettä, niin elämme ihanasti..

sylvi:
Varmaan kuvissani on sama kynänjälki..
Pidän niitä sieluni kuvina, kuvina joissa Hän ilmaisee...

Seija:
Olet aivan oikeassa..
telkkarissa on tosi paljon hyvää...
niinkuin main itsit..

Hannele:
Lapsenlapsen kirkkaat silmät ovat paras ikkuna!!
aikatherine sanoi…
hyvin kauniisti tuotu esille havainto kykymme kangistunut malli. tarvitsemme todella vähän lisää lapsen uteliaisuutta ja aistien herättelyä. ihastuttavia kuvia. värit leikkivät ilmentäen jatkuvaa muutosta

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !