Siirry pääsisältöön

arjen koukeroissa..






Koulu alkoi.
Hieman se häiritsee arkeani, harrastuksiani, aikaani.

Kiva oli tavata oppilaita.
Aloitin "circuit trainingilla" eli kuntopiirillä.
Olen niin iloinen , kun sain hankkia kahdet nyrkkeilyhanskat, kaksi painavaa kuntohulahulavannetta, pomppupallot omasta takaa. Joten kuntopiirimme on hauska, vaihteleva, ei vain iänikuisia vatsalihaksia ja punnerruksia, vaikka ne ovatkin tärkeitä.

Onneksi valo valtaa pimeyden ja iltapäivälläkin ehtii metsään lenkille.

Olen ollut innoissani "Life Bookin kurssistani. Olen saanut osallistua myös muille kursseille, fabulous face, Art& Heeling mm.
Aikaa tähän saa uppoamaan runsaasti. Kurssilla on monia yli tunnin videoita, joissa opetetaan tekniikkaa ja muuta tehtäviin liittyvää.

En ole ehtinyt piipahtamaan sivuillanne. Lupaan parantaa ajankäyytöäni ja käydä teillä kylässä.
Voikaa hyvin, halauksin ♥

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Minuakin häiritsee, kun Lumimies on liike-elämässä aamupimeästä iltapimeään, sitten viipyy illalla kotona tunnin, jonka jälkeen lähtee juoksuvalmennukseen kaupunkiin. Minä en tajua, miten joku jaksaa kymmentuntisen päivän jälkeen jaksaa valmentautua MM-kisoihin...

Ostin itselleni Ice Bugit, sillä tänä talvena toivon välttyväni liukastumisilta. Lähden joka päivä puolen päivän kieppeissä 1,5 tunnin sauvakävelylle, jossa ensin rantapolkuja ja sitten nousua koko loppumatka. Jos on kova pakkanen, jätän väliin ja teen niskat sekä hulaan, hulaan, hulaan...Olen haastanut perhettä voittamaan minut hulassa ihan rahan voimin, mutta ei ole tullut haastajaa;-)

Nyt on aika nukkua paljon, olla ulkona aina kuin vaan mahdollista, hemmotella itseä kasvonaamioilla ja tehotipoilla, syödä paljon hedelmiä ja sitten taas nukkua.

Lumen valoa!
Yaelian sanoi…
Toivottavasti sinulle kuitenkin jää tarpeeksi aikaa kaikille harrastuksillesi ja etenkin ihanalle taiteellesi:)
Ja kuntopiiri kuulostaa mukavalta,ihan kadehdin oppilaitasi!
Tuo LifeBook kurssi kuulostaa kivalta harrastukselta,mikä sivuston osoite on`?
Ja suloinen pieni enkelipoika tällä kertaa:)
Haleja sinullekin !
Leena Lumi:
Ihanan tervettä elämää sinulla!
Sauvakävely on loistava juttu, koko kropalle ja sielukin nauttii.

Tehotippoja en ole ehtinyt hankkia. Muutkin rasvat Pilkku hakluaisi nuolla pois=)=)

OPi se hulailu on niin ihanaa!!
Sitä haluaisin tehdä vaiks kuin kauan.. Tuntuu että vyötärö kutistuu silmmissä..
Yael:
Kokeile ihan Life bookilla.. Ehkä se on suljettu kun on maksullinen. Voi etsiä osoitteen ja laittaa sulle, kunhan meen sinne taas...

Voi hyvi♥
Irmastiina sanoi…
Kiireiseltä elämäsi kuullostaa, mutta kai se siitä tasoittuu ja ehdit harrastaa maalausta ja kaikkea muutakin kivaa...niin vaikka kivaltahan tuo muukin kuullostaa...☺

Hyvää tätä päivää sinulle.♥
Heli sanoi…
Mää piipahtelin kahtommaan sun enkeleitä. Ihanaa vuoden alkua, ellen jo sanonu, tuli epämääränen tunne, mut kuitenki. Hyvää virtausta. :)
Harakka sanoi…
Kyllä se taas omiin uomiinsa kiirekkin vaipuu, alkaa työt ja arki normalisoitua, niin jää aikaa muulleekkin taas!
sylvi sanoi…
Näin se on teillä töissä käyvillä.
Jonkunhan pitää meitä elättä kun olemme eläkkeellä. aikansa kullakin.

Mukavia koulupäiviä sinulle!
Kirjailijatar sanoi…
Kiitos samoin :) Minä juuri eilen vasta kuulin ystävältäni kuntohulapyörästä, sellaisen olemassa olo oli mennyt minulta ihan ohi. Ai että, tekisi varmasti tosi hyvää näille makkaroille.
Aiselu sanoi…
Vaikuttaa aika mielenkiintoiselta tuo kurssi. Ihania, niin herkkiä maalauksia blogissasi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !